Salakieliä ja taiteen salakuljetusta

Jyväskylän Tatu ja Sote –koulutuksen ryhmä on pohdiskellut, miten puhua soveltavasta taiteesta niin, että se avautuisi myös ihmisille, joilla ei ole asiasta vielä tietoa. Entä miten taiteilija ymmärtää sote-alan tapaa viestiä? Vuorovaikutuksen haasteita nousee esiin, kun toimitaan moniammatillisissa ympyröissä. Välillä toisen ammattikieli voi kuulostaa salakieleltä, tai ainakin väärinkäsityksiä syntyy helposti. Ryhmämme sosiaali- ja terveysalan osaajat toivat esimerkiksi esiin, että monille heidän kollegoilleen ja asiakkailleen ”taide voi olla aika pelottava sana”.

Olemme miettineet viestimisen haasteita myös sukupuolen näkökulmasta. Keskusteluissa nousi esiin kysymys, onko miehille tilaa soveltavan taiteen käyttäjänä. Ovatko sekä toimintamallit että niiden sanallistaminen kovinkin feminiinisesti painottuneita? Vaikka ryhmää naurattikin ajatus stereotyyppisestä mieskuvasta, johon taide- ja kulttuuriharrastukset eivät kuulu, mietimme vakavissamme sitä, että sukupuoli voitaisiin soveltavan taiteen kentällä huomioida entistä paremmin, myös viestinnässä.

Ryhmämme nimesi näiden pohdintojen myötä itsensä Taiteen salakuljettajiksi. Ideana on tuoda taide niin helposti lähestyttäväksi, että aiemmat ennakkoluulot on mahdollista voittaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita ”taiteen naamioimista tuolijumpaksi”. On pidettävä huolta taiteen laadusta ja osattava tuoda taidetta positiivisena arvona esiin. Lempeästi salakuljettaen voidaan synnyttää oivalluksia ja kokemuksia taiteen hyvää tekevistä mahdollisuuksista.

Toimiva vuorovaikutus ja kommunikaation karikoiden tunnistaminen etukäteen on soveltavan taiteen kannalta tärkeää. Tatu ja Sote –koulutus tähtää soveltavan taiteen palvelujen tuotteistamiseen. Palveluomuotoilu tehdään niin, että tekijät, tilaajat ja käyttäjät tarpeineen kohtaavat. Vaikka tuotekehittely on vasta alussa, on Taiteen salakuljettajat –ryhmä ehtinyt miettiä vuorovaikutusta myös markkinoinnin näkökulmasta: puhutaan tuotteista asiakkaan kielellä. Tämän tavoitteen saavuttamisessa moniammatillinen yhteistyö on valtava voimavara. Tuottamisen, sosiaali- ja terveysalan ja taiteen ammattilaiset löytävät sopivat sanat yhdessä.

Artikkeli: Pääjoki 2014. Opettaja puhuu taiteesta – pedagogiikan ja diskurssien suhteesta taiteilijakoulutuksessa. Artikkeli julkaisussa Traditio ja murros kuvatateilijakoulutuksen pedagogiikassa. Toim. Jokela, Salokannel, Härkönen. http://lauda.ulapland.fi/handle/10024/61801

Kirjoittajasta: FT Tarja Pääjoki työskentelee hankkeessa Jyväskylän yliopiston Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen edustajana. Pääjoki on taidekasvatuksen tutkija ja opettaja. Hänen erityisalojaan ovat lastenkulttuuri ja taidekasvatustoiminnan arviointi.

TATU, SOTE JA MIE – Merkintöjä alkumatkan varrelta

Tekisinkö minä hoivataidetta? Mitä hitsiä?

 En osaa auttaa. En hoitaa. En parantaa. En kääriä, sitoa, puhdistaa, lääkitä, tulkita verikokeiden tuloksia. Minä en edes lapsena unelmoinut tulevani sairaanhoitajaksi. Onkohan se enää tyttöjen yleisin ammattihaave?

Mutta ihminen minua kiinnostaa.

Pari vuotta sitten hakeuduin soveltavan taiteen rajapinnoille. Halusin tietää, että miten taideosaamista voi viedä ihmisten luo pikkaisen erilaisessa kontekstissa.

Taustani on dokumentaarisen elokuvan puolelta. Ihmisten elämäntarinat ovat kiinnostaneet minua aina. Pysähdyn, kuuntelen, ajattelen ja teen ihmisten tarinoista ja kokemuksista elokuvallisia kertomuksia. Eläytyminen toisen kokemukseen on aina ollut osa työtäni. Samalla tietysti minun katseeni resonoi ja muovaa tarinaa. Mikään todellisuus ei ole sama kaikille, tekijä ja kokija minussa kommunikoi tuon todellisuuden kanssa ja synnyttää yhden ehdotuksen, yhden näkökulman maailmaan.

Minusta on kaunista, kun yksityistä kokemusmaailmaansa avaava ihminen jakaa tunteitaan ja tulee näkyväksi. Ja aina siihen ei tarvita edes sanoja. Ja mikä ihmeellisintä – jossain vaiheessa tajusin, että kamerani edessä olevat ihmiset taitavat todellakin saada tästä hommasta jotain erityistä voimaa, ihan itselleen.

Kun huomasin ilmoituksen Tatu ja Sote – koulutuksesta kesällä 2015, sisälläni syttyi heti lamppu: ”Hei, tässä voisi olla jotain minulle!” En varsinaisesti ole enää koulujen tarpeessa; koulutusta, työelämää ja apurahataiteilua on takana vuosikymmeniä. Mutta uuden oppiminen ja toisintekeminen – ne kiinnostavat yhä uudestaan. Ja ne ihmiset!

Tatu ja Sote-sanapari kiehtoo ja askarruttaa mieltäni todella syvältä. Tähänastiset kokemukseni osallistavissa hankkeissa ovat vahvistaneet minulle, että sote-alan lonkeroissa työskentelee todella laajasti ajattelevia ja ammattitaitoisia ihmisiä. Silti, kun katson kokonaisuutta, niin sosiaaliala ja hoivasektori on näyttäytynyt minulle myös valtavan jäykkänä ja hierarkkisena. Voisin sanoa, että jopa pelottavana. Toisaalta sitä samaa on kaikissa rakenteissa, olipa kyse pehmeiksi tai koviksi mielletyistä aloista, myös elokuva-alasta. On omat kirjoittamattomat sääntönsä, tietynlainen tekemisen kulttuuri, sallitun ja ei-sallitun salainen taikamaailma. Kuviteltu tehokkuus ja ylästatuksella puhuminen. Suomi on vähän sellainen yhden ihmiskuvan maa kaikilla sektoreilla. Miten tätä pakkaa voisi vähän sekoittaa? Voisiko vaikkapa henkisen hyvinvoinnin määritelmiä tai perinteistä mielenterveystyötä uudistaa? Saako ihmiskuvaan puuttua? Ja saako sinne sairauden, liikuntakyvyttömyyden, masennuksen tai vanhuuden taakse katsoa ja tavata sen ihmisen, ihan oikeasti?

Tatu ja Sote -koulutuksessa törmäytetään eri alojen ihmisiä ja omassa Lappeenrannan ryhmässäni on todella mainioita tyyppejä eri puolilta taide-, sote- ja tuottajakenttää. Itse olen ryhmäytynyt vaistonvaraisesti nuoren, tuottajataustaisen Meijun ja seksuaaliterapeutti-posetiivari-perhekoti-isä Kimmon kanssa. Minä ja Kimmo olemme samaa ikäluokkaa, höperöitä ja lapsellisia keski-ikäisiä ja Meiju on oman polkunsa alussa kulkeva, sähäkkä, tekevä ja tajuava tapaus. Meissä toteutuu moniammatillisuus kuin luonnostaan. Ja mikä tärkeintä, meillä kaikilla näyttäisi olevan asennetta: tarve tehdä jotain poikittaista, päällekkäistä, vinoa ja silti suoraa, lähikontaktissa. Ja nyt en puhu seksistä, vaan tästä liikeideasta! Me välitämme, haemme avoimuutta ja vuorovaikutusta tekemällä yhdessä. Koska auttaminen saattaa olla myytti. Eli – ei, me emme tee hoivataidetta. Teemme työtä ihmisten kanssa uudenlaisilla metodeilla. Me miksaamme.

Kuulette pian lisää meistä. Me tuomme terveisiä, TERVEISIÄ TÄÄLTÄ KOTOA.
Elämäntarinoita ja ITE-runoja elokuvavälineen avulla suoraan ihmisten kotisohvilta. Yhteistyössä vaikkapa kotihoidon kanssa. Ja posetiivi soi.

Jaana Puhakka, dokumentaristi sekä Tatu ja Sote -opiskelija Lappeenrannan ryhmästä

Tatu ja Sote -koulutuksen aloitus ja ensimmäinen avoin seminaari Lpr:ssa 25.9.2015

Tästä on puhuttu jo pitkään ja on tehty paljon työtä sekä suunnittelu- että toteutustasolla, jotta seminaarista tulisi onnistunut ja asiantunteva. Saimme täällä Lappeenrannassa kokoon hyvän ja asiantuntevan opiskelijaryhmän. Olimme odottaneet hieman enemmän hakijoita terveysalalta ja kulttuurituotannosta eli seuraavalle koulutuskierrokselle pitää vielä miettiä tarkemmin täsmämarkkinointia. Uskon kuitenkin, että tällä porukalla saadaan aikaan hyviä projekteja.

Tunnelma oli odottava ja tietynlainen lataus päivään oli aistittavissa sekä puhujien että yleisön puolelta. Juha Iso-Aho Humakista avasi seminaarin ja kertoi taustoja Hyvinvoinnin välitystoimisto -hankkeelle. Seminaarin mukaansatempaavat puhujat Kinaporin monipuolisen palvelukeskuksen johtaja Sari Hedman ja vuorovaikutuskouluttaja Anna-Mari Laulumaa veivät hyvin persoonallisilla ja käytännönläheisillä esiintymistavoillaan kuulijat oikeiden asioiden äärelle. Taiteen jalkauttaminen hoiva- ja huolenpitoalalle nähtiin merkityksellisenä. Tuotiin myös esille se, kuinka tärkeää oli tehdä taidetta ihmisille ja siinä auttoi rutiinien rikkominen esimerkiksi hoivatyössä. Oli mielenkiintoista ja jopa vähän yllättävää, kuinka hyvin taiteen edustaja osasi luovia itsensä hoiva-alan ytimeen olemalla avoimesti ja rehellisen vaatimattomasti oma itsensä. Tämä kävi ilmi Sari Hedmanin elävästä ja mukaansatempaavasta kertomuksestaan siitä, millä tavalla hänet otettiin uudessa työpaikassa vastaan ja kuinka asiat alkoivat edetä.

Erilaisten elämysten tuottaminen eri-ikäisille ja erilaisten tunteiden läpikäyminen taiteen avulla nähtiin voimaannuttavana ja terveyttä tuottavana. Tämä on selkeä linkki jo paljon tutkitun taiteen ja sen hyvinvointivaikutuksien yhteen liittämiseksi luonnollisella tavalla. Taide nähtiin myös kommunikoinnin apuvälineenä sekä tärkeänä näkökulmana esteettiselle kohtaamiselle, jossa ihminen on läsnä: se mahdollistaa tasaveroisen kohtaamisen. Jäinkin miettimään sitä omasta näkökulmastani, kuinka monissa potilas- / asiakastilanteissa olisi voitu päästä nopeammin ratkaisuun taiteellisen elämyksen tuottamisen avulla. Tässä kohtaa mietin eritoten niin sanottuja haasteellisia tilanteita esimerkiksi muistisairaiden hoitotyössä. Puheenvuoroissa pohdittiin myös sitä, mikä olisi hyvä tapa viedä taidetta terveydenhuoltoon. Hoivayksikön johtajalla nähtiin olevan suuri vaikutus taiteen merkityksestä muodostetulle asenteelle. Tärkeänä nähtiin myös tapa, jolla taidetta markkinoidaan ja se, kuinka omaa taiteenalan osaamista so-velletaan erilaisille kohderyhmille. Taiteilijan on tärkeää tutustua myös kohderyhmän ”maaperään”, jotta vastaanottava osapuoli saa taidetta haluamallaan tavalla. Toinen toistensa kunnioittaminen ja arvostaminen koettiin tärkeäksi. On oltava armollinen, arvostava ja rohkea, kun mennään toisten reviirille. Taiteilijan on hyvä käydä läpi omia tuntemuksiaan ja ennakkoluulojaan ja valmistautua myös yllättävien ja tunteita herättävien tapahtumien kohtaamiseen, kuten kipu, yksinäisyys ja suru.

Erityisasiantuntija Johanna Vuolasto tarkasteli laaja-alaisesti ja tutkittuun tietoon perustuen taiteen hyvinvointikäytön nykytilaa Suomessa. Hän toi esille, kuinka taide parantaa hyvinvointia ja parantaa ihmisten koherenssin tunnetta. Lisäksi tutkimusten mukaan taiteella on fysiologisia terveysvaikutuksia. Hän pohti myös esityksessään sitä, kuinka taide pääsisi luontevasti mukaan Sote-alalle. Hän toi myös esille monia yhteistyöhankkeita, joita taiteen, sosiaali- ja terveysalan parissa oli tehty lähivuosina. Aluekoordinaattorimme Minna Taipale kokosi luontevasti yhteen päivän pääsanoman.

Terveysalan lehtorin näkökulmasta uskon, että Hyvinvoinnin välitystoimisto -hankkeessa järjestettävän koulutuksen tehtävä on tärkeä ja ennen kaikkea se, että näiden valittujen opiskelijoiden rooli on terveysalan ja taiteen keskiössä. Olen vakuuttunut, että he tulevat onnistumaan projekteissaan ja niiden toteuttamisessa sekä tuottamaan kohderyhmilleen iloa ja hyvinvointia taiteen välityksellä.

Birgitta Lehto
Terveysalan lehtori, Saimaan ammattikorkeakoulu

Miksi Hyvinvoinnin välitystoimisto?

 

Taiteen hyvinvointivaikutuksista on tehty paljon tutkimusta lähivuosina. Professori Marja-Liisa Honkasalo korostaakin Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia – toimintaohjelman loppuraportissa laadukkaan tutkimustiedon suurta määrää. Tämänhetkisenä haasteena ei ole enää niinkään hyvinvointivaikutusten perustelu, vaan tutkimustiedon saaminen läpi päätöksenteossa. Honkasalon mukaan tulosten kuvaaminen numeraalisesti ei ole aina mahdollista näin laajan ja monipolvisen aiheen kyseessä ollessa, kun taas päättäjät toimivat usein numeroiden pohjalta.

Luovuuden merkityksestä talouden moottorina on kirjoitettu lähivuosina paljon, ja taiteen kyseenalaistava luonne tekeekin siitä hyvän luovan ajattelun harjoittelukentän esimerkiksi nuorille. Laskelmien mukaan yhden nuoren syrjäytyminen aiheuttaa yhteiskunnalle noin miljoonan euron kustannukset. Kun syrjäytymisuhan alaisia on tällä hetkellä laskettu olevan runsas 50 000, mahdolliset tulevat kustannukset ovat miljardiluokkaa. (Eduskunta 2014.) Näin ollen yhdenkin nuoren syrjäytymiskehityksen katkaisemisella on suuret ja kauaskantoiset taloudelliset vaikutukset.

Oona Tikkaoja
Oona Tikkaoja, Hyvinvoinnin välitystoimisto, Humak.

Kulttuuri tuo terveyttä

Kansalaisten kulttuuriin osallistuminen ja hyvinvoinnin edistäminen linjataan opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripolitiikan strategiassa yhdeksi vaikuttavuustavoitteeksi (Opetusministeriö 2009, 23). Taide- ja taiteilijapoliittinen ohjelma puolestaan on listannut tavoitteekseen kehittää luovan toiminnan edellytyksiä mm. lisäämällä monipuolisesti taiteen soveltavaa käyttöä yhteiskunnassa (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2014). Neurologian dosentti Markku T. Hyypän mukaan aktiiviset kulttuurin kuluttajat elävät terveempinä ja keskimäärin 2-3 vuotta pitempään kuin kulttuuria harrastamattomat (Duodecim, 2013).

Taiteen entistä vahvempi integrointi arkeen hyödyttää paitsi taiteen kokijoita, myös koko taiteen kenttää luomalla monenlaisia mahdollisuuksia kehittää alaa. Esimerkiksi kuvataiteen ansaintalogiikka on monesti hyvin hankala, koska se perustuu uniikkiteosten myyntiin. Taiteen soveltava käyttö luo uudenlaisia ansaintamahdollisuuksia myös taiteilijoille ja tuottajille. Osa kentän toimijoista kuitenkin pelkää taiteen liiallista välineellistämistä, joten soveltavaa käyttöä kehitettäessä on huolehdittava työn korkeasta laadusta ja taiteen erityisluonteen huomioimisesta.

Tuotanto-osaamiselle on tarve

Taiteen soveltavan käytön kenttää on kehitetty lähivuosina useilla merkittävillä hankkeilla (esim. Taika, Osaattori , Hymykuopat). Näissä on koulutettu pääosin taiteilijoita ja sote -alan henkilöstöä. Ongelmaksi on havaittu tuotanto-osaamisen puute. Tuottajaa tarvitaan koordinoimaan ja kehittämään sekä käytännön projekteja että alaa laajemmin. Tämä Humanistisen ammattikorkeakoulun vetämä ESR-rahoitteinen hanke Hyvinvoinnin välitystoimisto kokoaa yhteen taiteilijat, tuottajat ja sote-alan toimijat.  Kärkenä on tuottajaosaamisen hyödyntäminen taiteen viemisessä monenlaisten ihmisten arkeen. Kulttuurin hyvinvointivaikutukset ymmärretään jo laajasti, mutta kulttuuripalvelut eivät vielä kuulu sosiaali- ja terveyssektorin perusrakenteisiin, vaan ovat satunnaisia ja monesti riippuvaisia yksittäisten ihmisten mielenkiinnosta.

Hankkeessa pyritään vaikuttamaan tähän ongelmaan monin keinoin. Tuotamme ja jaamme tietoa sekä pidämme yllä aktiivista keskustelua taiteen mahdollisuuksista. Kehitämme tuotteita ja ansaintalogiikoita siten, että sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoiden on helpompi ostaa selkeitä palveluja. Näin myös taiteilijat ja tuottajat saavat työstään paremman palkan, kun jokaista tilausta ei tarvitse suunnitella alusta alkaen erikseen. Hankkeen keskiössä on myös vankka näkemys siitä, että tuotteistaminen ja soveltavuus eivät automaattisesti heikennä taiteen laatua (esimerkkinä göteborgilaisen tuotantoyrityksen TILLT:in projektit).

Oona Tikkaoja
Lehtori/projektipäällikkö
Humanistinen ammattikorkeakoulu/Hyvinvoinnin välitystoimisto

Hae koulutukseen (haku päättyy 23.8.2015 klo 23:59*)

(*Koska hakulomakkeeseen merkittyä aikaisemman haun päättymiskellonaikaa ei oltu merkitty verkkosivuille, jatkoimme hakua, että kaikki kiinnostuneet saavat mahdollisuuden hakemiseen)

Lue lisää Hyvinvoinnin välitystoimiston koulutuksista ja hae mukaan osoitteessa http://hyvinvoinnin-valitystoimisto.humak.fi!

Näistä löytyy lisätietoa

Duodecim 2013. Uutuuskirja: Kulttuurifriikki elää pidempään kuin sohvaperuna. Duodecim Kustannus oy. http://www.duodecim.fi/etusivu?p_p_id=uutisportlet_WAR_uutistenjulkaisuportlet_INSTANCE_N5Iy&p_p_lifecycle=0&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-2&p_p_col_count=2&_uutisportlet_WAR_uutistenjulkaisuportlet_INSTANCE_N5Iy_uutis_id=11088

Eduskunta 2014. Tarkastusvaliokunnan mietintö 1/2014. Viitattu 28.8.2014. http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/trvm_1_2014_p.shtml

Honkasalo, Marja-Liisa 2015. Taide, taidelähtöisyys ja tutkimus. Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia –toimintaohjelman 2010-2014 loppuraportti. STM
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125920/URN_ISBN_978-952-00-3578-5.pdf?sequence=1

Opetus- ja kulttuuriministeriö 2014. Taide- ja taiteilijapoliittinen ohjelma . Viitattu 28.8.2014. http://www.minedu.fi/OPM/Kulttuuri/kulttuuripolitiikka/linjaukset_ohjelmat_ja_hankkeet/taide-_ja_taitelijapoliittinen_ohjelma/?lang=fi

Opetusministeriö 2009. Kulttuuripolitiikan strategia 2020. Opetusministeriön julkaisuja 2009: 12. Viitattu 28.8.2014. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2009/liitteet/opm12.pdf?lang=fi

TILLT, 2015. Aktuella projekt.

http://www.tillt.se/aktuella-projekt-23090522

Muuta ajankohtaista

Tommola, Anna 2015. Taiteesta kannattaa haltioitua: se pitää terveenä. HS 21.5.2015.
http://www.hs.fi/elama/a1432090185552

Majava, Antti ja Kantokorpi, Otso 2015. Taiteen puheeksiottamisen opas. Taike.
http://taiteenpuheeksiottamisenopas.taike.fi

Rosenlöf, Anna-Mari 2014. Rakenteita ratkomassa. Kulttuurisen seniori- ja vanhustyön käytäntöjä ja toimintamalleja. Taike.
http://issuu.com/rakenteitaratkomassa/docs/rakenteitaratkomassa_2ee04e26e63a58

Näin kokkaat hyvinvointia

Kirjoittaja: Benny Majabacka

Kun on nälkä, kannattaa syödä. Ruokaan suhtautuminen on syöjälähtöistä ja syödäkin voi mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Mikäli asiaan haluaa suhtautua rationaalisesti, oletettavasti järkevin tapa einehtiä lienee sellainen, joka vastaa kyseessä olevaan tarpeeseen. Jos ei haluamaansa osaa itse valmistaa sen voi ostaa tai sitten reseptejä seuraille pyrkiä parhaaseen mahdolliseen lopputulemaan. Varsin useissa tapauksissa hyvinvointi lisääntyy nauttimalla sopivasti sopivaa ravintoa.

Meillä oli nälkä. Monella taiteilijalla, terveysalan ammattilaisella ja tuottajalla oli nälkä (varmuuden vuoksi korostan nyt puhuvani kuvainnollisesti, en siis vihjaile minkään ammattikunnan matalaan palkkaukseen tai heikkoon työtilanteeseen), mutta tähän nälkään sopivaa ruokaa ei ollut tarjolla. Valmiita reseptejäkään ei löytynyt. Nälkä ilmeni toiveena, se ilmeni tarpeena löytää malli, jonka kautta osallistavan taiteen villi kenttä olisi järjestäytyneempi. Monen hankkeen ja kokemuksen kautta oli ilmeistä, että tuottajaosaamisen puute taidelähtöisten toiminnallisten menetelmien keitoksissa oli epämääräistä, jos sitä ylipäätänsä oli ollenkaan.

Benny Majabacka
Benny Majabacka, Hyvinvoinnin välitystoimisto, Humak

Päätimme alkaa kokeilemaan, laatimaan reseptiä. Resepti ei vielä ole valmis, raaka-aineita ja mausteita testaillaan ja vaihdetaan prosessin aikana, mutta perusainekset ovat jo kasassa, tai ehkä tässä vaiheessa vielä siististi niputettuina. Halusimme siis valmistaa taiteella ja hyvinvoinnilla muhevaksi haudutetun välitystoimiston, jonka lempeässä ytimessä porisee tuottaja…
Ainekset (näin alkajaisiksi)
4 Korkeakoulua
3 Vuotta (noin)
4 Kaupunkia
1 Taiteenedistämiskeskus
+ Tuottajia, taiteilijoita, hyvinvointialan toimijoita

Pääruoka
Lukuvuoden mittainen täydennyskoulutus
Neuvontapalvelu
Avoin toiminta

Jälkiruoka
(
Omilla jaloillaan seisova) Hyvinvoinnin välitystoimisto

Sekoita ainekset. Pyörittele niin, että kaikki raaka-aineet ovat soseutuneet hyvin. Törmäytä, tunnustele, anna marinoitua hetken ja maista välillä. Jos jotakin puuttuu, jatka työstöä. Pääruoka tarjoillaan Turussa, Jyväskylässä ja Lappeenrannassa, joista sen tuoksu leviää koko Suomeen jälkiruoan seuratessa perässä.

Vinkki: Jos osallistavan taiteen -hammasta kolottaa pahasti etkä malta odottaa, voit ottaa meihin yhteyttä ja kertoa, millä tavoin haluaisit osallistua kokkausprosessiin.  Olemme halukkaita eksperimentoimaan uusilla mausteilla ja kokeilemaan vaihtoehtoisia tapoja valmistaa tarjottava.

Benny Majabacka
lehtori/projektipäällikkö
Humanistinen ammattikorkeakoulu/Hyvinvoinnin välitystoimisto