Jyväskylän Tatu ja Sote –koulutuksen ryhmä on pohdiskellut, miten puhua soveltavasta taiteesta niin, että se avautuisi myös ihmisille, joilla ei ole asiasta vielä tietoa. Entä miten taiteilija ymmärtää sote-alan tapaa viestiä? Vuorovaikutuksen haasteita nousee esiin, kun toimitaan moniammatillisissa ympyröissä. Välillä toisen ammattikieli voi kuulostaa salakieleltä, tai ainakin väärinkäsityksiä syntyy helposti. Ryhmämme sosiaali- ja terveysalan osaajat toivat esimerkiksi esiin, että monille heidän kollegoilleen ja asiakkailleen ”taide voi olla aika pelottava sana”.
Olemme miettineet viestimisen haasteita myös sukupuolen näkökulmasta. Keskusteluissa nousi esiin kysymys, onko miehille tilaa soveltavan taiteen käyttäjänä. Ovatko sekä toimintamallit että niiden sanallistaminen kovinkin feminiinisesti painottuneita? Vaikka ryhmää naurattikin ajatus stereotyyppisestä mieskuvasta, johon taide- ja kulttuuriharrastukset eivät kuulu, mietimme vakavissamme sitä, että sukupuoli voitaisiin soveltavan taiteen kentällä huomioida entistä paremmin, myös viestinnässä.
Ryhmämme nimesi näiden pohdintojen myötä itsensä Taiteen salakuljettajiksi. Ideana on tuoda taide niin helposti lähestyttäväksi, että aiemmat ennakkoluulot on mahdollista voittaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita ”taiteen naamioimista tuolijumpaksi”. On pidettävä huolta taiteen laadusta ja osattava tuoda taidetta positiivisena arvona esiin. Lempeästi salakuljettaen voidaan synnyttää oivalluksia ja kokemuksia taiteen hyvää tekevistä mahdollisuuksista.
Toimiva vuorovaikutus ja kommunikaation karikoiden tunnistaminen etukäteen on soveltavan taiteen kannalta tärkeää. Tatu ja Sote –koulutus tähtää soveltavan taiteen palvelujen tuotteistamiseen. Palveluomuotoilu tehdään niin, että tekijät, tilaajat ja käyttäjät tarpeineen kohtaavat. Vaikka tuotekehittely on vasta alussa, on Taiteen salakuljettajat –ryhmä ehtinyt miettiä vuorovaikutusta myös markkinoinnin näkökulmasta: puhutaan tuotteista asiakkaan kielellä. Tämän tavoitteen saavuttamisessa moniammatillinen yhteistyö on valtava voimavara. Tuottamisen, sosiaali- ja terveysalan ja taiteen ammattilaiset löytävät sopivat sanat yhdessä.
Artikkeli: Pääjoki 2014. Opettaja puhuu taiteesta – pedagogiikan ja diskurssien suhteesta taiteilijakoulutuksessa. Artikkeli julkaisussa Traditio ja murros kuvatateilijakoulutuksen pedagogiikassa. Toim. Jokela, Salokannel, Härkönen. http://lauda.ulapland.fi/handle/10024/61801
Kirjoittajasta: FT Tarja Pääjoki työskentelee hankkeessa Jyväskylän yliopiston Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen edustajana. Pääjoki on taidekasvatuksen tutkija ja opettaja. Hänen erityisalojaan ovat lastenkulttuuri ja taidekasvatustoiminnan arviointi.
