Lobbausta ja tilastointia: Tapaus Creative Futures

Ajatus osallistavan taiteen välittämisestä ja välitystoimistotoiminnasta on virinnyt samanaikaisesti monessa mielessä ja maassa. Hvvt:n benchmark-matkat ovat osoittaneet tarpeiden yhteneväisyyden eri puolilla Eurooppaa; Hyvinvoinnin ja soveltavuuden rajapinnoilla työskentelevät taiteilijat tarvitsevat tahoja, jotka auttavat heitä saavuttamaan oikeat kohderyhmät ja kehittämään tuotteita sekä toimivat välimiehinä tarpeiden kartoituksessa ja niihin vastaamisessa.

Yksi esimerkki tällaisesta toimijasta löytyy Englannista. Creative Futures on Lontoossa toimiva järjestö, jonka unelmat ja tavoitteet ovat monilta osin hyvin yhteneväisiä Hyvinvoinnin välitystoimisto-hankkeen kehittämistyön kanssa. Tapasin Creative Futuresin luovan johtajan Julian Knightin Lontoon Queen’s Parkissa. CF:n toimitilat sijaitsevat keskellä aktiivista lähiötä toimintakeskuksessa, jossa kohtaaminen ja ydinkohderyhmät ovat käden ulottuvissa, vaikka toimintaa järjestetään myös eri puolilla Lontoota. Toiminnan peruslähtökohtana on taiteen hyödyntäminen lasten ja nuorten kanssa tehtävässä työssä. Tämän hetkinen fokus on varhaiskasvatuksen ja oppilaitosten kanssa tehtävässä yhteistyössä.

Creative Futures on kohdentanut toimintansa tarvelähtöisesti – yhteisöstä nousee esiin impulsseja, joihin pyritään tarttumaan ja vaikuttamaan. Sisältöjä ei lähdetä kehittämään ilman selkeää signaalia ongelmasta, johon vastata. CF pitää yllä taiteilijarekisteriä, josta työhön valitaan sopivat taiteilijat. Tarvelähtöisyys mahdollistaa kohdennetun rahoituksen hakemisen samojen aihealueiden parissa toimivien säätiöiden parista. Rahoituksen hakeminen on tässä mielessä helppoa, mutta toisaalta sitoo toiminnan varsin yksioikoisesti rahoittajan päämääriin. Esimerkkinä tällaisesta yhteistyöstä Julian Knight esittelee paikallisen varhaiskasvatuksen kanssa toteutetun hankkeen, jossa pyrittiin edistämään puhevaikeuksia omaavien lasten valmiuksia koulun aloittamiseen. Hankkeessa oli mukana puheterapeutteja ja musiikin avulla lapsia aktivoivia taiteilijoita. Rahoitus saatiin varsin kivuttomasti, sillä toiminnalle oli selkeä tarve ja kyseinen teema oli jo valmiiksi tiettyjen säätiöiden intresseissä.

Kaikkiin toimintoihin liitetään vankka tutkimuksellinen osuus ja raportointi. Julianin mukaan tarkat tilastot ja raportit toiminnasta sekä tuloksista helpottavat varainkeruuta ja ovat kaiken lähtökohta. Ilman selkeää ja järjestelmällistä osoitusta tuloksista, vaikuttavuudesta ja muutoksista ei rahoitustakaan tule. Tulevaisuuden strategiana CF:llä on lobbaamalla sitoa järjestön toiminta niin vahvasti samojen teemojen parissa toimivien rahastojen toimintaan, että Creative Futures olisi automaattinen valinta toimintojen toteuttajaksi. Creative Futures uskoon hyvien näyttöjen avaavan portteja ja saavan aikaan sen, mitä ankarakaan lobbaus ei tuo. Tällä hetkellä järjestön toiminta rahoitetaan 60-70% säätiöiden avustuksilla, loput tuloista tulee myyntityöstä kouluihin. Tavoitteena on päästä tilanteeseen, jossa puolet tuloista on myyntituloa. Toiminnan kasvaessa malli laajennetaan eri puolille Englantia, ja taiteilijoille annetaan mahdollisuus toimia Creative Futuresin brändin alla erillistä korvausta vastaan.

Jotain tuttua ja jotakin uutta. Suomalaisille taidealan toimijoille seuranta ja raportointi ei useinkaan ole osa perustoimintaa. Asia vaatii kuitenkin suhtautumisen muutosta ja erilaisia työkaluja, jotta välittäminen olisi entistä vahvemmin perusteltavissa konkreettisilla näytöillä. Hyvinvoinnin välitystoimisto-hankkeen sisällä on jo kehitetty yksi mittaamistyökalu, josta kerromme myöhemmin lisää. Myös mahdollisuuksia linkkiytyä säätiöiden ja rahoittajien kylkeen tutkitaan. Brändin on oltava kirkas ja tunnettu ollakseen uskottava ja selkeä valinta kumppaniksi. Jotta Hvvt:n toiminta olisi kestävällä pohjalla, on rahoituksen prosenttiosuuksien oltava sellaisia, että ne eivät lepää julkisten avustusten pohjalla. Tämä tarkoittaa esimerkiksi tehokasta myyntityötä ja rahoitusosaamista. Kulttuurituottajan työtä.

Benny Majabacka,

Hyvinvoinnin välitystoimiston projektipäällikkö

Humanistisen ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon lehtori

Osta ja tee hyvää!

Toisenlaista joulukortti -kampanja

Yksi Hyvinvoinnin välitystoimiston tärkeimmistä tavoitteista on kehittää taiteilijoille sekä taide ja sote-alojen rajapinnalle uusia ansaintalogiikoita.

Nyt Etelä-Karjalan alueella kokeillaan ensimmäistä kertaa Toisenlainen joulukortti -kampanjaa, jossa mm. yrityksillä, kuntaorganisaatioilla, kuntayhtymillä sekä yksityisillä ihmisillä on mahdollisuus ostaa paikallisten taiteen ja luovan alan ammattilaisten palveluita lahjoitettavaksi toisten iloksi sekä samalla tukea paikallista pienyrittäjyyttä ja järjestötoimintaa.

Unohda joulukortit, viinipullot ja juustotarjottimet!

Osta tänä vuonna toisenlainen joululahja ja lahjoita ammattilaisten tuottama taidehetki ikäihmisille, lapsille tai jollekin muulle haluamallesi kohderyhmälle.

Voit valita lahjaksi mm. personoidun runon, lyhytelokuvan, nukketeatteria tai kuvataiteita. Hyvinvoinnin välitystoimisto auttaa sinua valitsemaan palvelun tai tuotteen, joka lahjoitetaan yrityksen tai henkilön nimissä vastaanottajalle.

Mukana palveluita tuottamassa ovat mm. Nukketeatteri Karelus, Draamasaapas, kuvataiteilija Sara-Elina Rapo, taiteilija Minna Mänttäri, Taito Etelä-Karjala ry sekä artesaani ja taideterapeutti Anni Pellikka.

Lisätietoa mukana olevista palveluntuottajista ja lahjoituksen vastaanottajista www.hvvt.fi ja minna.taipale@humak.fi / p. 020 7621 373

Uudenlaisen avauksen toivotaan myös lisäävän tietoisuutta, että meiltä löytyy ammattitaitoisia tekijöitä ihan omasta maakunnasta!

 

Kampanja on mukana 1.11.2016 Osta miult! -tapahtumassa.

”Osta miult” -tapahtumassa esitellään paikallisten ammattilaisten laatutöitä yritysasiakkaille. Tilaisuudessa on mahdollisuus esittelypisteiden kiertämiseen ja ennalta sovittuihin tapaamisiin pisteillä.

Mukana järjestelyissä Humanistinen ammattikorkeakoulu, Saimaan ammattikorkeakoulu ja Imatran Seudun Kehitysyhtiö oy.

Esillä seuraavat palvelujen/tuotteiden tarjoajat – taatusti paikallista!
Artemano Acoustics, www.artemanoacoustics.fi
Balabin ay., www.balabin.net
Draamasaapas, www.draamasaapas.fi
HitoHyvä, www.hitohyva.fi
Hyvinvoinnin välitystoimisto / Toisenlainen joululahja, www.hvvt.fi
Hyvinvoinnin Vuoksi, www.vuoksiwellness.com/
Karoliina Kynttilä, www.kynttila.fi
kuvataiteilija Jari Koskimäki
MielenMelodiat, www.mielenmelodiat.fi
Osuuskunta Vuoksen taitajat, https://vuoksentaitajat.wordpress.com/
kuvataiteilija Pirjo Tikkinen, www.pirjotikkinen.wordpress.com
Susannan työhuone, www.susannantyohuone.net
taideseppä Antti Nieminen, www.vaskitsa.com
Teija Rossi
kuvataiteilija Tuukka Teponoja, www.coroflot.com/tuuk42
Virkkukoukkunen, www.virkkukoukkunen.fi
SisustusFuksia, www.vihersisustajasi.fi

 

Lisätietoa Facebookissa!

 

Leppoisaa viikonloppua toivottaen,

Asiantuntija/ aluekoordinaattori Minna Taipale

 

Tarinakaruselli – soveltavan sanataiteen palvelukokonaisuus

Tarinakaruselli on syntynyt Hyvinvoinnin välitystoimisto -hankkeen ensimmäisessä valmennuksessa lukukautena 2015-2016. Nykyteknologian mahdollisuuksista ammentava soveltavan sanataiteen palvelukokonaisuus on luomus tiimiltä, johon kuuluvat sanataiteen opettaja Nea Kukkonen, vanhustyön ammattilainen, päiväkeskusohjaaja Minna Yli-Karjanmaa ja tuottaja Mervi Leivo. Tuotekehittelyn edetessä kohti mobiilipelimaailmaa tiimi totesi, että asiantuntijuutta kaivataan lisää. Pelillisyys tuotteessa lisääntyikin merkittävästi, kun mukaan saatiin media designer ja animaattori Mona Taponen. Myös Tarinakarusellin graafinen ilme syntyi huikealla tahdilla, kiitos graafikko Elina Penninkankaan.

Tarinakarusellin palvelukokonaisuuteen olennaisena osana kuuluu parhaillaan kehitettävä mobiilipeli, joka houkuttelee askel askeleelta luomaan sekä omia että yhteisiä tarinoita. Pilottivaiheessa tiimi on painottanut vanhustyön tarpeita ja testannut toimintaa onnistuneesti Jyväskylän Väinönkadun päiväkeskuksessa. Tarinakarusellin tavoitteena on lisätä laadukkaan taidetoiminnan saavutettavuutta ja taiteellisen ja leikillisen toiminnan siivittämänä madaltaa kynnystä hyödyntää nykyteknologiaa vanhustyössä. Sanataidepeli tarjoaa mainion mahdollisuuden elinikäiseen oppimiseen ja sukupolvien väliseen vuorovaikutukseen tarinoita jakamalla ja niitä yhdessä luomalla.

Mobiilipelin lisäksi Tarinakarusellin palvelukokonaisuuteen kuuluvat koulutuspalvelut, sanataidepajat sekä sanataiteiluun innostavat Tarinakaruselli-kortit. Sanataidetyöskentelyn pyörteisiin onkin mahdollista päästä jo ennen mobiilisovelluksen valmistumista. Ammattilaisen ohjaamat Tarinakarusellin testiajo -sanataidepajat perustuvat mobiilipelin sisältöihin ja tarjoavat maistiaisia yhteisöllisestä tarinoinnista. Parhaillaan työstetään myös Tarinakaruselli- kortteja, jotka tarjoavat elämysmatkan sanataiteiluun. Karusellin kuljettajaksi -koulutuksessa taas perehdytetään eri alojen ammattilaisia soveltamaan Tarinakarusellin sanataidetyöskentelyä ja mobiilipeliä osana omaa asiakastyötään.

Villinä visiona sykkii ajatus saada Tarinakaruselli jokamiehen ja -naisen mobiililaitteeseen hyödyntämään odotusaikoja ja välitiloja. Yksityisen ja intiimin mobiilitodellisuuden avulla voidaan luoda uudenlaista, modernia yhteisöllisyyttä jakamalla tarinoita vastaavassa tilanteessa olevien kesken. Sanataide ja peli olisivat näin mukana elämän liikkeissä ja pysähdyspaikoissa, kuten terveysasemien odotustiloissa, lääkäriasemien auloissa ja työmatkaliikenteen solmukohdissa.

Tarinakaruselli on ensimmäinen osa pelisovelluskokonaisuutta, joka laajenee monitaiteiseksi sekä eri ikä- ja kohderyhmiä palvelevaksi ja yhdistäväksi tuoteperheeksi. Mobiilipelien ympärille kokoontuvat pääsevät tuottamaan taidetta omista lähtökohdistaan käsin, ammattitaitoisesti rakennettujen ja taidetyöskentelyn aloittamisen kynnystä madaltavien harjoitusten avulla. Pelit kannustavat luovuuteen ja taiteeseen, yhdistää huvin ja hyödyn. Omasta tarinasta tulee osa yhteisön kudelmaa, yhteistä kertomusta.

Syksyllä 2016 ennakkotilattavissa ovat jo Tarinakaruselli-pelikortit, joiden tilauslomake löytyy osoitteesta http://www.tarinakaruselli.fi/tilaa-tarinakaruselli-kortit/ Tarinakaruselli esittäytyy myös Kulttuurin yhdenvertaisuus -foorumilla, Helsingissä 2.11. yhteistyössä Käpyrinne ry:n kanssa. http://www.kulttuuriakaikille.fi/index.php?k=14980

Tarinakaruselli -tiimi

Mervi Leivo, Nea Kukkonen, Minna Yli-Karjanmaa ja Mona Taponen

Hyvinvointia voi välittää toimiston kautta

Matka osallistavan taiteen, kulttuurin ja hyvinvoinnin maailmaan valmentajien näkökulmasta alan ammattilaisten seurassa on ollut mielenkiintoinen. Hankkeen yhtenä päämääränä on halu kehittää osallistavan taiteen tuotantoa ja markkinointia sekä koota ensimmäistä kertaa taiteilijat, tuottajat sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset yhteiseen osaamis- ja innovaatioverkostoon, Hyvinvoinnin välitystoimistoon. Hanke alkoi keväällä 2015 ja päättyy 2017 vuoden lopussa. Hankkeen toiminnot sijoittuvat Turun, Jyväskylän ja Kaakkois- Suomen alueille, mutta tarkoituksena on levittää hankkeen kokemuksia ja hankkeessa kehitettyjä malleja koko Suomeen. Taiteen edistämiskeskuksen (TAIKE) mukana oleminen edesauttaa tiedon leviämistä kattavasti ja nopealla aikataululla. Lisäksi TAIKE toimii linkkinä kentän toimintojen ja taiteilijoiden välillä.

Toimintamme täällä Kaakossa on alkanut vauhdilla. Hyvinvoinnin välitystoimiston valmennettavat, jotka ovat itse jo taiteen ja tuotteistamisen sekä sote-alan ammattilaisia, ovat kehittäneet ja ideoineet osallistavan taiteen toimintapaketteja. Näitä toiminnallisia osallistavan taiteen menetelmiä voidaan hyödyntää alan ammattilaisten vetäminä muun muassa monissa eri sosiaali- ja terveysalan ympäristöissä, kuten palvelutaloissa, kouluissa, päiväkodeissa, vankiloissa ja maahanmuuttajien kotouttamisessa soveltaen niitä kunkin ryhmän tarpeiden mukaan asiakaslähtöisesti.

Eilin ryhmä

 

 

 

HVVT:n opiskelijat ideoimassa omia tuotteitaan taiteilija-kehittäjä Eili Ikosen vetämänä.

Hankkeeseen liittyvää valmennusta on toteutettu kahtena päivänä kuukaudessa perjantaisin avoimina seminaareina ja lähiopetuksina sekä lauantaisin lähiopetuspäivinä. Viiden avoimen seminaarin ohjelma on tarjonnut kaikille halukkaille asiantuntijoiden puheenvuoroja taiteen, kulttuurin, tuotteistamisen ja palvelumuotoilun kuin myös sosiaali- ja terveysalan aiheista, jotka ovat tukeneet ja täydentäneet valmennettavien aiempaa osaamista. Seminaarien ansiosta myös muut sosiaali- ja terveysalan opiskelijat ovat saaneet uudenlaista ajattelua ja näkökulmaa päivittäiseen opiskeluun.

ryhmäkuva  Ideointi jatkuu ja ilmapiiri on innostava…

Tämä on ollut aivan uudenlaista ja innovoivaa toimintaa Saimaan ammattikorkeakoulussa. Meillä on tässä hankkeessa mukana sosiaali-, terveys- ja kuvataiteenalojen kuin myös liiketalouden edustajia, jotka ovat tuoneet omaa osaamistaan valmennettavien käyttöön. Aluekoordinaattorimme Minna Taipale Humanistisesta ammattikorkeakoulusta on mahdollistanut myös eri ammattikorkeakoulujen välisen yhteistyön.

Hankkeen tarkoitusperän ja hankkeessa mukanaolevien valmennettavien ja valmentajien näkökulmasta olisi erittäin antoisaa, että mukaan olisi saatu ja tulevaan koulutukseen saataisiin myös terveysalan edustajia. Ryhmässä mukana olevat valmennettavat ovat tuoneet esille muun muassa seuraavia näkökulmia terveysalan ammattilaisten mukana olemiselle.

”Taiteen tunkeutuminen terveyspalveluiden sisään vaatii puolestapuhujaksi terveysalan koulutettuja työntekijöitä ja he voivat valottaa ongelmakohtia, joihin taide voi etsiä vastauksia.”

”Terveysalan toimijan mukanaolo toisi vakuuttavuutta palvelun myyntiin terveysalalle.”

”Haluaisin itse kovasti tutustua siihen toisenlaiseen ”kieleen” mikä on terveysalalle yhteistä. Sitä kautta voisin oppia ymmärtämään heidän tapaansa ajatella ihmisen kokonaisuutta…ja toivottavasti löytää sen vuorovaikutuksen idean myös omaan näkökulmaani.”

Valmennettavat toivat esille myös sen, kuinka taiteilijan työ on konkreettista ja sitä tulee pitää esillä ilman mitään mystiikkaa. Terveysalan johtajien kouluttaminen nähtiin myös tärkeänä, koska heidän asenteensa taiteeseen ”valuu” organisaatiossa asenteina eteenpäin. Uusien asenteiden luominen ja työntekijöiden näkökulman muistaminen nähtiin myös oleellisina taiteen hyväksymisessä osaksi asiakkaiden hyvinvointia. Taidepuheen ei tule olla pelkkää brändäystä, koska se ei yksinään riitä.

 

Birgitta Lehto lehtori, TtT, terveysala, Saimaan ammattikorkeakoulu

 

Taiteesta hyvinvointiin ja takaisin

Tässä tekstissä keskustelevat kolme taide- ja kulttuurialan ammattilaista ja moniammatillista kaksoiskansalaista. Olemme myös Hyvinvoinnin Välitystoimiston monialaisia kasvatteja. Anna-Maria Kaustola on koulutukseltaan kuvataiteilija-tradenomi, Anna Lappalainen on vaatetusalan artesaani-luokanopettaja ja Milja Littow on taidekasvattaja-sosionomi. Puheenvuoromme rakentuvat taiteen ja hyvinvoinnin sekä moniammatillisuuden tematiikan ympärille. Olemme halunneet tuoda esille omaa ääntämme ja ajatteluamme vuoropuhelun kautta. Taustalla kaikuvat omat ammatilliset taustamme sekä työkokemuksemme, jonka lisäksi tekstistä heijastuvat omat elämänkokemukset ja arvomaailmamme.

Yhdessä me olemme Kulttuurityöryhmä Tomera ja haluamme tarjota laadukkaita taidesisältöisiä palveluita sosiaali- ja terveysalojen eri toimijoille Etelä Karjalan alueella.

Voimaeläinlähiö – Tomeran työpajan tuotoksia

Voimaeläin

”Taiteesta ja Hyvinvoinnista”

Anna Lappalainen: ”Lähdin koulutuksen sillä ajatuksella, että nyt luodaan jotain täysin uutta – ja niinhän me Hyvinvoinnin välitystoimistolaisina tavallaan teemmekin. Mutta koulutuksen myötä olen herännyt huomaamaan, ettei kaikki tämä taiteen ja hyvinvoinnin puolesta vouhkaaminen olekaan täysin uutta ja ihmeellistä. Viime viikolla kahvipöydässämme istui itseäni reilusti vanhempi rouva, joka on tehnyt tuota aivan samaa koko elämänsä. Taiteen ulottaminen sote -puolelle ihmisten hyvinvoinnin tueksi on ollut hänelle luontaista toimintaa mm. runon, tanssin ja draaman kautta. Luovana ja aikaansaavana ihmisenä, omien sanojensa mukaan eräänlaisena kylähulluna, hän on toteuttanut sitä, mikä minusta pitäisi olla selvä asia kaikille ihmisten parissa työskenteleville: taide ja luovuus kuuluvat kaikille ja kaikkiin ihmisen elämänvaiheisiin. Uutta onkin ehkä vain sen tuotteistaminen, ja tässä riittää opittavaa sekä taiteilijoille että sosiaali- ja terveyspuolen henkilöstölle. Kuka maksaa ja kuinka paljon? Lienee se kuuma peruna monen alaa edes sivuavan mietteissä tällä hetkellä.”

Milja Littow: ”Olen Anna kanssasi samaa mieltä, ettemme ole tässä uuden äärellä vaan jollain tavalla hyvin vanhan ja itsestään selvän asian. Ihmisellä on luontainen tarve kulttuuriin ja taiteeseen. Tämä on olennaisesti osa ihmistä ja hänen hyvinvointiaan olipa sitten sairas, terve, ”syrjäytynyt” tai muistiongelmainen tai jotain vielä leimaavampaa… Tulin myös koulutukseen kokien sitä kuuluisaa kahden maan kansalaisuutta, josta eräs luennoitsijakin puhui omassa puheenvuorossaan. Toimintakulttuurit sote- ja taidealalla tarvitsevat toisiaan, mutta ovat ajoittain hyvin kaukana toisistaan. Välillä puuttuu yhteinen kieli, välillä rahaa välillä oikeanlaista tahtotilaa. Omassa työhistoriassani olen tehnyt taidetta asiakkaiden kanssa niillä ehdoilla, millä se on ollut kulloisessakin työssä mahdollista. Toiminta kuitenkin jää helposti yksittäiseksi väkertelyksi ja puuhasteluksi

Olen miettinyt viimeaikoina paljon tätä taiteen välineellistämisen problematiikkaa ja sitä, miten sote-aloilla taide voi hieman vinksahtaa omista lähtökohdistaan ja omaehtoisuudestaan ja typistyä pelkäksi ”kivaa, iloa ja kukkia” ajatteluksi, jolloin sen itseisarvo ja vaikuttavuus jollain tavalla häviää. Hyvinvointia on myös se että taide joskus häiritsee, rikkoo arjen kaavoja ja näyttää miten tärkeää on surra, kauhistua tai sietää epävarmuutta. Olemme ihmisiä toinen toisillemme ja tarvitsemme humaania tilaa rutiinien ulkopuolella, emmekä mene rikki ihan helposti. Kun joku koskettaa meitä ja kohtaa meitä aidosti koemme ihmisyyttä. Sosiaali- ja terveysalalla ei ehkä ymmärretä tätä voimavarana riittävästi.”

Anna Lappalainen: ”Tuota olen itsekin pohtinut, eli ettemme hairahtuisi tarjoamaan vain niitä hyvänmielen kukkasia. ”Hyvinvointia taiteesta” – ajatus tosiaan herättää monissa ehkä ensin mielikuvan kivasta puuhastelusta. Tämä voi korostua etenkin, ellei itsellä ole taidealan taustaa tai harrastuneisuutta. Tilaajan tarpeisiin vastaaminen tinkimättä kuitenkaan korkeatasoisista taiteellisista sekä sosiaalis-pedagogisista näkemyksistämme on mielestäni osa tiimimme ammattitaitoa. Näkisin myös, etteivät ihmiset niin sote- kuin taidealallakaan ole toisistaan täysin tietämättömiä. Kun lähdemme rohkeasti tarjoamaan osaamistamme ja olemme valmiita avaamaan keskustelua monenlaisesta taiteesta hyvinvointia lisäävänä tekijänä, on meillä tarvittavat välineet käsissämme.”

Anna-Maria Kaustola: ”Uskon, että olemme jo lähellä taide- ja sote-puolen liittoa, koska asian eteen on tehty paljon työtä tutkimuksissa ja hankkeissa. Molemmilla puolilla tiedetään, että taide- ja kulttuuriosallisuus on osa hyvää elämää. Toivon sote-puolelta rohkeutta budjetoida kulttuuripalvelut talousarvioihin. Se on tie pysyvien ratkaisujen muodostumiseen. Raha on tiukoilla, mutta siellä missä löytyy todellista tahtoa, löytyvät myös keinot.

Luovuutta on kaikissa ihmisissä ja haluan auttaa muita löytämään sen tuomat voimavarat. Olen kokenut taiteellisen työn voimauttavan vaikutuksen kohdatessani surua ja kuinka lamaannun, kun elämässäni ei ole taidetta. Uskonkin, että taiteella ja kulttuurilla on keskeinen merkitys kaikkien ihmisten hyvinvointiin niin hyvinä kuin pahoina aikoina. Ne tarjoavat keinon itseilmaisuun, tunteiden purkamiseen ja itsensä tarkastelemiseen ulkopuolelta. Ne puhdistavat ja kantavat eteenpäin. Mahdollisuus luovaan työskentelyyn ja myös muiden taiteesta nauttimiseen tulisi suoda kaikille – niin laitoksissa eläville kuin koteihinsa lukkiutuneille. Joskus kotioven kynnys saattaa olla kaikkein korkein este ylittää.

Minäkin haluan tarjota mahdollisuuden todelliseen itseilmaisuun ja haastaa osallistujia. Perinteisten joulukorttien askartelua voi ohjata kuka tahansa. Miksi siitä maksettaisiin juuri meille? Meidän on palveluntarjoajina rohkeasti koulutettava asiakkaitamme osallistavasta taiteesta ja miksi on tärkeää, että sitä ohjaavat ammattilaiset. Ymmärrän kyllä, miksi voimakkaita tunteita herättäviä aiheita halutaan sote-puolella välttää. Emme kuitenkaan tarjoa taideterapiaa, vaan luovan työskentelyn antamaa voimaa.”

Pesän rakennusta voimaeläimelle Tomeran työpajassa

Pesänrakennus 2

Moniammatillisia törmäyksiä ja ajatuksia ryhmätyöstä

Anna Lappalainen: ”Näen ryhmän ennen kaikkea voimavarana ja itseni ryhmässä toimijana. Luokanopettajan koulutustaustani vaikuttaa siihen, että ajattelen myös taidelähtöistä toimintaa automaattisesti ryhmälähtöisesti. Myös aiempi työni teatterissa ja sen puvustolla oli pitkälti tiimityötä ja erilaisten ihmisten kohtaamista. Toisaalta artesaanina saan pitkälti työstää myös itsenäisesti. Täysin yksinäinen puurtaja en kuitenkaan ole vaan koen olevani parhaimmillani juuri (moniammatillisessa) työryhmässä. Haastavilta tilanteilta ei toki ryhmätyössä voi välttyä ja ristiriidoista usein myös löytyy se kasvun siemen. Ongelmani kuitenkin on se, että turhaudun helposti jos hommat eivät hoidu tai ihmiset eivät ota vastuuta ja sovitut työt eivät tästä johtuen etene. Toisaalta ryhmästä saan ennen kaikkea voimaa ja ideoita. Onneksemme lopulta muotoutunut kolmihenkinen moniammatillinen tiimimme on osoittautunut aika toimivaksi paketiksi.”

Milja Littow: ”Moniammatillisuus, tiimeissä ja ryhmissä on minulle tullut hyvinkin tutuksi sosiaalialalla. Eri ammattikunnat tekevät töitä yhdessä rinnatusten tuoden siihen omat tulokulmansa ja näkemyksensä, parhaimmillaan syntyy jotain aitoa vuoropuhelua, mutta ihmiset myös puhuvat toistensa ohi, näkemykset eivät kohtaa tai kompromisseihin ei päästä, koska kukaan ei ole valmis tinkimään omastaan. Kyse on myös persoonista ja siitä minkälaisena kukakin näkee yhteisen hyvän prosessin toisessa päässä. On myös uskallettava sanoa omat näkemyksensä silloin kun niille on tilaa ja tai keskustelua ei pääse edes syntymään.

Moniammatillisten tiimien synnyttäminen Tatu&Sote -koulutuksen alussa oli haasteellista. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, mitä olemme pienryhmänä tällä hetkellä – jostain on tultu läpi. Olemme miettineet  syitä tehdä asioita ja tehneet omannäköistä jälkeä. Apurahan saaminen työpajojemme materiaaleihin on hyvältä tuntuva palkinto näin koulutuksen loppumetreillä. En oleta tai edes haluaisi meidän aina puhuvan samaa kieltä, mutta osallistumme ja viemme työryhmää eteenpäin yhteistä päämäärää silmällä pitäen. Jaamme yhteisen tahtotilan ja loppu on kompromisseja, sovittujen asioiden tekemistä ajallaan sekä oman äänen esiintuomista.”

Anna Lappalainen: ”Olen samaa mieltä, että pienryhmänä olemme lopulta päässeet eteenpäin ja toimimme hyvin yksiin. Vuoropuhelu ja työnjako välillämme toimivat. Siksikin uskon Tomeran mahdollisuuksiin kasvaa ja tulla varteenotettavaksi toimijaksi Etelä-Karjalan kulttuurikentällä.”

Anna-Maria Kaustola: ”Olen kiitollinen ryhmästämme. Olin haaveillut työstä osallistavan taiteen parissa, mutta tuskin olisin lähtenyt tarjoamaan työpajapalveluita yksin. Hallitsen eri taidetekniikoita ja osaan ideoida työpajasisältöjä. Tradenomina pystyn pitämään käytännön asioita kasassa. Asiakaspalvelijana tulen hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Se ei kuitenkaan mielestäni riitä sote-puolella. Minulla ei ole osaamista ryhmänohjauksesta, erityistä huomiota tarvitsevien ihmisten kanssa toimimisesta eikä työpajojen pedagogisesta suunnittelusta. Kahden ohjaajan mallimme, jossa työpari muodostuu taiteilijasta ja sosionomista tai kasvatusalan ammattilaisesta, varmistaa korkeatasoisen ohjauksen. Te tuotte myös omia taidetekniikoitanne ja yhdessä voimme kehittää monitaiteellisia kokonaisuuksia. Olen iloinen, että pystymme täydentämään toisiamme.

Tärkeää ryhmän toimimisessa on ollut löytää juuri ne oikeat ihmiset. Jäsenten tulee olla yhtä motivoituneita, sitoutuneita ja heillä pitää olla yhteinen käsitys siitä, mitä ryhmä tavoittelee. Jotta työskentely olisi kaikkien henkilökohtaista kehitystä tukevaa, pitää ryhmän arvostaa kaikkien mielipiteitä ja hyödyntää kaikkien osaamista. Työjaolla on suuri vaikutus. Kaikilla pitäisi olla käsitys missä ollaan menossa, mutta kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkea vaan vastuu jaetaan. Itse haalin hoidettavakseni liikaa asioita, koska haluan pysyä kaikesta kartalla. Opettelen pikkuhiljaa luottamaan teidän hoitavan osuutenne. Unohtaa ei saa myöskään kahvin ja yhdessä nauramisen merkitystä, sillä hyvästä ”fiiliksestä” syntyvät parhaat ideat.”

Voimaeläimiä pesissään – Tomerantyöpajan tuotoksia

Voimaeläinpesä_1 Voimaeläinpesä_2

Tulevaisuus taide- ja hyvinvointialalla – uhka vai mahdollisuus?

 Anna Lappalainen: ”Näkisin mielelläni itseni taide- ja hyvinvointialan ammattilaisena. Kun kuulin Hyvinvoinnin välitystoimiston koulutuksesta ajattelin, että tuossako se nyt on – vastaus, jonka avulla saan yhdistettyä kaksi ammattiani sekä itseäni että muita hyödyttävällä tavalla. Tämä on aina ollut tausta-ajatukseni ammatillisia ja muitakin elämän valintoja tehdessäni. Olen aina ollut huolehtija ja olenkin tehnyt monenlaisia vapaaehtoistöitä. Tältäkin pohjalta katsoen taide- ja hyvinvointialan ammattilaisuus kuulostaa hyvältä suunnitelmalta elämäni varalle, sillä sitä kautta saan tyydytettyä kaksi minussa voimakkaana olevaa tarvetta – huolehtimisen tarpeen sekä käsillä tekemisen / luomisen tarpeen.

Haasteina tämän alan tulevaisuudessa sekä itseni että muidenkin alalla toimivien kannalta näen seuraavat seikat. Ensinnäkin ala on vielä hyvin epävarma. Vaikka kyse ei olisikaan mistään uudesta sinänsä, tuo tuotteistaminen taide ja sote -yhtälöön aivan uuden aspektin. Tästä päästäänkin seuraavaan haasteeseen – ansaintaan. En näe että koko ala (tai oma ammatillisuus) voisi perustua pelkkien apurahojen turvin työskentelyyn. Yhtään apurahojen merkitystä vähättelemättä, sillä niilläkin on paikkansa, mutta myös muita ansaintatapoja täytyy kehittyä, jotta alalla on tulevaisuus. Yksi kompastuskivi, ainakin itselleni, on oman työn hinnoittelun vaikeus. Tosin luotan, että siihen varmaan oppii, ainakin (virheitä) tekemällä.  Viimeiseksi mietin vielä sitä, onko tai olisiko minulla rohkeutta heittäytyä yrittäjäksi. Jotenkin on nimittäin koulutuksen myötä eri vierailevia tahoja kuunnellessa tullut sellainen vaikutelma, että yrittäjänä kaikki on selvintä ja, että hullunrohkeudella ja hyvällä idealla pärjää jo pitkälle.”

Anna-Maria Kaustola: ”Minäkin olen toivonut löytäväni työn, jossa yhdistää kaksi puoltani – luovan taiteilijan ja tarkan tradenomin. Olemme luomassa juuri sellaista työtä ja toivon, että saamme toiminnan kannattavaksi. Jos kuka siinä voi onnistua, niin me kolme. On ollut helppoa saada ihmiset innostumaan palveluistamme eli tuotteemme on hyvä. Osallistavassa taiteessa on potentiaalia oikeaksi palvelualaksi. Olen samaa mieltä Annan kanssa, että kun toimintaa lähdetään rakentamaan ammattimaiseksi ja pysyväksi elinkeinoksi, ei ansainta voi perustua epävarmoihin apurahoihin.

On ollut hankalaa päättää toimintamme muodosta – toiminimi, osakeyhtiö, osuuskunta vai yhdistys? Laskutusosuuskunta on varmasti turvallisin vaihtoehto asiakaskuntaa kartuttaessamme. Itseäni kiinnostaa yrityksen tai yhdistyksen perustaminen, mutta hyppy siihen on riski. Toivon, että HVVT:sta tulisi toimija, jolle osallistavan taiteen palvelun tarjoajat voivat olla töissä. Se tekisi myyntityötä kanssamme, hoitaisi laskutuksen ja palkanmaksun. HVVT myös pitäisi huolta, että kaikki sen alla tarjottava palvelu olisi laadukasta. Isompana organisaationa sille olisi myös helpompi rakentaa tunnettavuutta. Tosin, jos saamme tämän toimimaan kolmestaan, niin voimme alkaa myydä konsulttipalveluja samaa aikoville.”

Milja Littow: ”Unelmia ja visioita pitää olla, mutta sosiaali- ja terveysalan tietynlainen toimintakulttuuri on mielestäni hyvä pitää realistisena. Tuulimyllyjä siellä riittää sen voin kertoa, mutta onneksi ymmärrys hyvinvoinnista ja kulttuurista on alkanut tulla osaksi perustyötä. Toivepuhetta ja ”kyllä noin periaatteessa” -kommentteja riittää silti paljon, ja paljon on kiinni myös oikeasta ajoituksesta, hyvistä puhelahjoista ja hyvistä yhteistyöverkostoista. Toivoisin, että apurahat tässä ovat eräänlainen vipuvarsi, jolla saada näyttöä ja luoda yhteistä toimintakulttuuria. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan – maitojunalla pääsee aina takaisin jos tuntuu, ettei homma toimi.”

Työryhmä Tomera Tatu&Sote – Taiteen tuotanto hyvinvointityössä -valmennuksesta Lappeenrannasta

Anna-Maria Kaustola, kuvataiteilija-tradenomi

Anna Lappalainen, vaatetusalan artesaani-luokanopettaja

Milja Littow, taidekasvattaja-sosionomi

 

Unelmana taidetta kaikkialla

Palvelukeskuksessa mietitään, miten voitaisiin parantaa asukkaiden hienomotorisia taitoja ja samalla tuoda iloa heidän arkeensa. Päätetään ottaa yhteyttä taiteilijaan, joka kuuleman mukaan järjesti toiminnallisia taidekohtaamisia naapurikunnan palvelukeskuksissa. Kerrotaan, että kevään pajojen aikana Hilman sormet muistivat jälleen, miten paita napitetaan ja Kalle onnistui juomaan iltapäiväkahvinsa itse kauniista posliinikupista kun järjestettiin oikein juhlat taideprojektin puitteissa. Unilääkkeiden käyttö väheni kevään aikana ja ihmisten välinen kommunikaatio lisääntyi.

Tämä on yksi unelmistani: asiakas itse tietää tarpeen ja palkkaa taiteilijan mukaan arjen toimintoihin. Esimerkkejä onnistumisista ja ihmisten elämänlaadun paranemisesta on kymmeniä, ehkä jopa satoja eri puolilta Suomea. Taiteen edistämiskeskus sekä opetus- ja kulttuuriministeriö ovat tukeneet satoja kulttuurin hyvinvointivaikutuksia toteuttavia hankkeita vuodesta 2010. Rahaa on jaettu noin 2 miljoonaa euroa. Tähän asti hakijat ovat olleet pääsääntöisesti taiteilijoita ja taide- ja kulttuurijärjestöjä. Avustuksen saaneet taiteilijat ovat näin ollen menneet rahapussin kanssa erilaisiin toimintaympäristöihin ja tarjoilleet valmiin taideprojektin tai taideteoksen saamansa rahoituksen turvin. Toimija ei ole näin ollen pystynyt paljoa vaikuttamaan tarjottavaan taide-elämykseen. Osittain tästä syystä toiminta ei ole vielä tyydyttävässä määrin juurtunut rakenteisiin. –Tämä oli kärjistys, tietysti on myös poikkeuksia.

Taiken kulttuurin hyvinvointihankkeisiin tarkoitettu avustus vuodelle 2016 oli haettavana ensimmäistä kertaa koordinoidusti koko Suomeen. Kolme suurinta kaupunkia erottuivat hankkeilla, joissa sote-puolen toimija haluaa palkata taiteilijoita yhteisöjensä arkeen. Muualta Suomesta hakemuksia tuli niukemmin ja niissä hakijatahoina oli useammin taide- tai kulttuurijärjestö. Itä- ja Kaakkois-Suomesta oli vain muutama hakemus. Tämä on hämmästyttävää, sillä alueella lastensuojelun tarve kasvaa ja väestö ikääntyy muuta maata nopeammin. Useat onnistuneet hankkeet ovat todentaneet, että lastensuojelun ja ikäihmisten parissa tehtävä kulttuurityö tuottaa hyvää tulosta.

Taiteen edistämiskeskus on mukana valmistelemassa opetus- ja kulttuuriministeriön koordinoimaa kärkihanketta 4 (tp 2) ja avustukset jaetaan osittain Taiteen edistämiskeskuksen kautta. Avustus tulee hakuun maaliskuussa. Toivon todella, että niin sosiaali- ja terveyssektorilla kuin myös lastensuojelun piirissä havahdutaan näkemään taiteen merkitys ihmisten hyvinvoinnin lisääjänä. Samalla mietin, millaiset askelmerkit rakennamme sote- ja maakuntauudistusten puristuksessa? Olisi tärkeää saada taide mukaan uudistusta rakennettaessa; taiteen paikka on ihmisten arjessa – ja juhlassa.

Taiteella on voima tuottaa hyvinvointia myös vaikeiden asioiden kohtaamisen kautta. Elämme epätäydellisessä maailmassa, jonka nurja puoli saa joskus ihmisistä niskaotteen. Jos eläisimme paratiisissa, olisi kaikki taide kaunista ja ihanaa. Emme elä ja siksi tarvitsemme taiteilijoita. Taiteen itseisarvo voittaa aina; se miten taiteilija tulkitsee maailmaa, on osa ihmisyyttä ja siten koskettavaa.

Johanna Vuolasto
FT, erityisasiantuntija, Taiteen edistämiskeskus
koordinaattori; Taiteen käytön, hyvinvoinnin ja osallistamisen kehittämisohjelma

Verkostoja kutomassa

Alkuvuosi 2016 on käynnistynyt huikean intensiivisesti erilaisten taide- ja sote-alaa yhdistävien verkostomaisten tapahtumien ja tapaamisten merkeissä. Pro soveltavan taiteen tila ry. järjesti tammikuussa Helsingissä kaksipäiväisen seminaarin Soveltavan taiteen tulevaisuus. Hyvinvoinnin välitystoimiston väki oli mukana kuulemassa ajankohtaisia kuulumisia ja luotsasi minifoorumin yhdessä MiMi-hankkeen sekä Taiteen edistämiskeskuksen kanssa otsikolla Taiteen tulevaisuus hyvinvointialalla. Foorumissa keskusteltiin tuotteistamisen, kolmannen sektorin ja rakenteiden muutoksen tarjoamista mahdollisuuksista. Keskustelufoorumin aihe oli vähintäänkin laaja, mutta eri tahot vetivät vauhdilla ja tyylikkäästi yhteen omat näkökulmansa. Paikalle kokoontunut noin 60 hengen yleisö esittäytyi toisilleen tuottamalla osallistavan kuoroteoksen läänintaiteilija Arttu Haapalaisen johtamana. Yleisö vastasi tilaisuudessa esitettyihin väitteisiin taide- ja hyvinvointipalvelujen rahoituksesta ja mahdollisuuksista Kahoot-sovelluksen välityksellä. Keskustelu oli vilkasta, ja ihmiset tapahtuman aikana innoissaan yhteisen asian äärellä.

Turussa tammikuussa järjestetyn Hur mår du Norden -konferenssin jälkeen suunnataan jälleen Helsinkiin Finlandia-talolle 11.2. Taideyliopiston koordinoiman Arts Equal -tutkimushankkeen Oppimisjameihin. Suomen akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaan hankkeeseen kuuluu kuusi tutkimusryhmää ja noin 40 tutkijaa. Tavoitteena on tuottaa seuraavien kuuden vuoden aikana tarvelähtöistä tutkimusta päätösten tueksi. Hankkeessa tutkitaan, kuinka taide ja kulttuuri voisivat koulutuksen ja palveluiden kautta lisätä tasa-arvoa ja hyvinvointia. Arts Equal pyrkii myös tekemään näkyväksi uusia taide- ja taidekasvatusperustaisia sosiaalisia innovaatioita. Hankkeen tavoitteena on myös ylittää taide-, kasvatus-, sote- ja kulttuurialojen institutionaalisia rajoja sekä huomioida niissä vallalla olevat erilaiset arvomaailmat ja kielet. Hyvinvoinnin välitystoimisto on tiiviisti mukana yhteistyössä.

Erityisesti Turun seudulla tunnelma tiivistyy entisestään niinikään vuoden vaihteessa käynnistyneen Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian koordinoiman Taikusydän-hankkeen myötä. Taikusydän on Taiteen edistämiskeskuksen rahoittama taiteen hyvinvointivaikutusten valtakunnallinen, monialainen ja poikkihallinnollinen koordinaatio-, kehittämis- ja viestintäkeskus, jonka tavoitteena on saada taide ja kulttuuri pysyväksi osaksi hyvinvointipalveluita. Tarkoituksena on kehittää ja levittää ratkaisuja, joilla taiteen ammattilaisten sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten yhteistyö saadaan pysyväksi osaksi hyvinvointia edistäviä palveluita. Taikusydämen tehtävänä ei ole tuottaa tai rahoittaa palveluita, vaan levittää keskeisen alueverkostoyhteistyön avulla tietoutta toiminnan merkityksistä, hyvistä malleista ja käytännöistä palveluiden tuottajille ja tilaajille sekä auttaa heitä löytämään rahoitusmahdollisuuksia toimintaan. Vuoden 2018 loppuun jatkuvaa hanketta ovat Taiken lisäksi rahoittaneet Turun kaupunki, Turun AMK ja Turun yliopisto. Sisältöä kehitetään yhdessä useiden kaupunkikumppaneiden sekä Itä-Suomen Hyvinvointivoimalan, Kulttuurikeskus PiiPoon ja Terveyttä kulttuurista ry::n kanssa. Myös Hyvinvoinnin välitystoimisto on mukana yhteistyössä.

Taiteen edistämiskeskus vaikuttaa omalta osaltaan asenteisiin ja rakenteisiin keväällä 2015 aloittaneessa Taiteen käytön, hyvinvoinnin ja osallistamisen kehittämisohjelmassa. Vaikuttamistyötä tehdään muun muassa eri puolille Suomea palkattujen läänintaiteilijoiden työn avulla. Verkosto laajenee ja tiivistyy nyt hurjaa vauhtia! Tähän lyhyehköön blogitekstiin on jopa vaikea saada mahtumaan kaikkea meneillään olevaa. Tällä hetkellä taide- ja sotealan palveluiden tuottamisen, tutkimisen, tiedottamisen ja juurruttamisen ympärillä on todella kuhinaa, innostuneita tekijöitä ja hyvää yhteistyötä. Seuraavat vuodet vaikuttavat nyt käynnissä olevien ja alkavien hankkeiden valossa lupaavilta ja työntäyteisiltä. Tähdätään yhdessä siihen, että onnistumme kehittämään, vaikuttamaan ja vakiinnuttamaan toimintaa siten, että hienot ja hyvät käytännöt saadaan toimimaan jatkumona edelleen tulevaisuudessa.

Marja Susi
Nukketeatterin lehtori

Turun AMK/ Turun Taideakatemia/esittävä taide

Supersankarit saivat avukseen eteläkarjalaisia vaikuttajia

Hyvinvoinnin välitystoimisto perusti avukseen asiantuntijaryhmän, jonka avulla pyritään tekemään osallistavan taiteen palveluista ja tuotteista sote-kentän tarpeita vastaavia. Asiantuntijaryhmän toiminta pilotoidaan ensimmäisenä Etelä-Karjalan alueella ja jatkossa toiminta on tarkoitus laajentaa myös muille hankkeen toiminta-alueille. Asiantuntijaryhmään pyydettiin mukaan Imatran kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tiina Wilén-Jäppinen, Eksoten hallituksen 1. varapuheenjohtaja Katri Pulli sekä Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirin (Eksote) hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen koordinaattori Tuula Partanen, joka toimii myös ryhmän puheenjohtajana. Ryhmään osallistuvat lisäksi Taikesta erityisasiantuntija Johanna Vuolasto ja hyvinvoinnin valtakunnallinen läänintaiteilija Kirsi Lajunen, Etelä-Karjalan liitosta maakuntasuunnittelija Anu Talka sekä Humakin ja Saimaan ammattikorkeakoulun hanketoimijoita.

Tavoitteena on pienin konkreettisin toimenpitein edistää taiteen hyödyntämistä hyvinvointityössä sekä kartoittaa toiminnan haasteita. Yhdeksi haasteeksi todettiin haja-asutusalueilla kotonaan asuvat henkilöt, jotka eivät ole esimerkiksi Eksoten säännöllisten palvelujen asiakkaana. Hoivayksiköissä ja kotihoidon asiakkaana olevat henkilöt ovat suhteellisen helppo saavuttaa, mutta kotona asuvien tavoittaminen vaatii uudenlaisia lähestymistapoja. Haasteena, mutta myös mahdollisuutena, nähdään sote- ja itsehallintoalueuudistukset, joissa Etelä-Karjala on kuitenkin jo melkoisen pitkällä. Uudistusten ja asiantuntijaryhmän toivotaan avaavan ovia, joista Tatu ja Sote saadaan sote- ja kuntarakenteisiin.

Nyt perustettu asiantuntijaryhmä tulee kokoontumaan 4-6 kertaa vuodessa. Konkreettisia toimenpiteitä tulevat olemaan ainakin tiedonvälitys omissa verkostoissa sekä asiantuntija-apu hanketyöhön. Haasteita pystytään jatkossa kartoittamaan mm. asiantuntijakokemuksen sekä Tatu ja Sote-koulutuksen avulla. Asiantuntijaryhmä tulee jatkamaan toimintaansa myös hankkeen päättymisen jälkeen toimien perustettavan konkreettisen Hyvinvoinnin välitystoimiston alueellisena ohjausryhmänä.

Aluekoordinaattori Minna Taipale, Humak

Luovan prosessin äärellä

Tatu ja Sote – Taiteen tuotanto hyvinvointialalle -valmennuksen aloitti Jyväskylässä syyskuussa 15 opiskelijaa. Viisi heistä on sote-alan ammattilaisia, viisi taiteilijaa ja viisi tuottajan työtä tekevää. Kaikki omalla alallaan ammattilaisia ja kaikilla jo aika vahva osallistavan taiteen kokemus ja tausta takanaan.

Ensimmäisen lähijakson aikana tehtiin omaa osaamista ja kiinnostuksen kohteita näkyväksi erilaisten taidelähtöisten menetelmien avulla. Hyvinvoinnin välitystoimisto -hankkeen Tarja Pääjoen ja minun lisäksi opiskelijoita sparrasi tanssi- ja liiketerapeutti, työnohjaaja Reetta Jokinen. Reetan oma kokemus luovan alan ja erityisesti osallistavan/soveltavan taiteen yrittäjänä oli erityisen antoisaa valmennusprosessin käynnistymisvaiheessa. Reetan johdolla valmennettavat määrittelivät omaa rooliaan suhteessa alaansa ja suhteessa osallistavaan taiteeseen. Tuntemuksia purettiin itsekseen, pienryhmissä ja koko ryhmän kesken. Toisen lähipäivän päätteeksi olivat moniammatilliset kolmihenkiset tiimit muodostuneet ja ensimmäiset, ohuen ohuet tuoteideat syntyneet. Tunnelma oli kuin hirmumyrskyssä tornadojen pyörityksen jälkeen.

Ensimmäisen ja toisen lähijakson välissä me valmentajat emme kuulleet tiimeistä juurikaan mitään. Siksi oli jännittävää tavata valmennettavat toisen kerran, kuukauden kuluttua työskentelyn alusta. Iloksemme saimme kuulla, että aika moni tiimeistä oli päässyt ainakin jotenkin jo oman työskentelynsä alkuun. Oli tavattu Skypessä, käyty kahvilla yhdessä, vaihdettu sähköposteja. Toisaalta osa tiimeistä oli aikalailla edelleen alkupisteessä. Aikaa uuteen asiaan tarttumiseen ei ehkä omassa arjessa ollutkaan riittävästi, ehkä puuttui rohkeutta ja ehkä vähän tahtoakin tarttua härkää sarvista. Kannustusta kaipasivat kaikki tiimit. Toisen lähijakson lopuksi saimmekin aikaan hyvän keskustelun koulutuksen tavoitteista, tiimien tehtävistä ja valmentajien roolista. Osa kaipasi jo vahvasti sparrausta oman idean kanssa, osalla ideaa ei vielä ollut. Osa mietti koko prosessin mielekkyyttä. Ehkä ryhmän ja tiimin työskentelyn pelisäännöissä olisi petrattavaa ja yhdessä sovittavaa.

Kolmannen lähijakson aamuna ilmassa oli taas huikeaa tekemisen meininkiä. Oli aika avata tuoteideat koko ryhmälle ja saada sparrausta Humakin tuotteistamislehtori Jouni Kärkkäiseltä. Muutama tiimi on päässyt hurjaan vauhtiin: on haettu jo apurahaa, kirjoitettu projektisuunnitelmaa, kontaktoitu mahdollisia asiakkaita, testattu ideoita omissa verkostoissa. Yksi tiimi on puurtanut koko edellisen yön ja tuloksena on viimeistelty visuaalinen presentaatio, kun taas toinen hakee vielä inspiraatiota ja sovittelee tiimin jäsenten näkemyksiä yhteiseen tavoitteeseen. Jounin palaute on kaikille tiimeille positiivista: kaikista tuoteideoista löytyy uutuusarvoa joko kohderyhmän, sisällön tai menetelmien suhteen. Paljon on vielä tehtävää, mutta intoa, taitoa ja yhdessä tekemisen halua valmennettavilta ei totisesti puutu. On hienoa saada seurata prosessia ja olla mukana luovien ihmisten työskentelyssä. Olemme synnyttämässä todella mielenkiintoisia tuotteita.

Sanna Pekkinen, valmentaja Jyväskylästä

Ensimmäinen syksy paketissa!

Syksyllä 2015 on ehtinyt tapahtua paljon. Alkusyksyn pääpaino oli paitsi toiminnan yleisessä käynnistämisessä ja lanseeraamisessa, mutta myös Tatu ja Sote –täydennyskoulutuksen alkuun saattamisessa. Taiteilijoita, hyvinvointi- ja terveyskentän toimijoita sekä tuottajia yhdistävä valmennus on lähtenyt reippaasti käyntiin. Uusien taidelähtöisten hyvinvointituotteiden suunnittelu on vauhdissa, ja kevään mittaan julkaisemme ensimmäisen version välitystoimiston myyntipalvelusta.

Yhteistyö hanketoimijoiden kesken on ollut antoisaa. Hankkeeseen on valmistunut kaksi opinnäytetyötä ja uusia on suunnitteilla. Miia Heikkilä tutki työssään moniammatillista yhteistyötä ja Niina Turunen koulutuksen sisältötoiveita. Myös harjoittelijoita on ollut jo useita mukana hanketta tekemässä. Hanketyöntekijöiden lisäksi tilaisuuksissamme ja koulutuksissamme on vieraillut satoja ammattilaisia ja opiskelijoita. Onkin helppo todeta, että soveltava taide kiinnostaa monenlaisia toimijoita!

Henkilökohtaisella tasolla kulunut syyskausi on ollut mielenkiintoista, toki työlästä mutta äärimmäisen antoisaa ja palkitsevaa aikaa. Odotamme suurella innolla tulevaa vuotta uusine mahdollisuuksineen ja haluamme kiittää jokaista, joka on tavalla tai toisella tuonut omaa energiaansa ja intoaan toimintaan.

Rauhallista ja valoisaa joulunaikaa!

Terveisin Oona ja Benny