Osallistuin perjantaina 13.11.2015 Turussa Osallistavan taiteen toimintaympäristöt – seminaariin, joka oli todella mielenkiintoinen ja inspiroiva. Seminaarissa oli kolme erilaista esitystä taiteen käyttöympäristöistä sekä yksi tanssityöpaja. Aiheet täydensivät toisiaan ja kolmen tunnin rupeama ei tuntunut pitkältä, kun se soljui mukavasti eteenpäin aiheiden linkittyen yhteen toisiinsa.
Kaisa Koulun tanssin ja liikkeen työpaja aloitti seminaarin ja oli todella kivaa herätellä itseään päivään erilaisten mielikuvaharjoitusten avulla. Kaikki osallistujat osallistuivat liikkeeseen ja auditoriokin toimi hyvin, kun osallistujat lähtivät myös vähän paikoiltansa liikkeelle. Huomasimme, että mielikuvilla on valtava voima liikkeiden muodostamisessa. Kuvittelimme esimerkiksi pallon pomppivaa liikettä ja lähdimme sitä kautta etsimään erilaisia liikkeitä. Kaisa kertoi lopuksi vielä tanssityöpajoista yleisesti ja vastasi kysymyksiin osallistujilta. Hän kertoi muun muassa, että erilaisille kohderyhmille käytetään erilaisia menetelmiä ja että musiikki kuuluu olennaisesti työpajaan. Musiikki synnyttää tunteita ja mielikuvia ja sen kautta voi löytää uusia kokemuksia.
Kaisan työpajan jälkeen kuulimme muusikko Uli Kontu-Korhosen kokemuksia hänen työstään ja roolistaan sairaalayhteisössä. Hän käy esiintymässä potilaille sairaaloissa. Hän kertoi, että musiikki tehdään siellä ihmiseltä ihmiselle ja jokainen esiintyminen/kontakti potilaan kanssa on inhimillinen kohtaaminen. Musiikki yhdistää koko sairaalayhteisöä niin potilaita, omaisia ja hoitajia, pitäen kuitenkin potilaan keskiössä. Uli sanoi, että muusikon tehtävä on tuoda iloa, vuorovaikutusta ja energiaa potilaan sairaala-arkeen. Kokemus riippuu aina potilaasta ja hän antaa merkityksen kuulemalleen. Ulin puheenvuorossa korostui inhimillisyys, empatia, toisen kohtaaminen ja läsnäolo. Taide on jokaisen perusoikeus ja on tärkeää, että sitä voidaan viedä myös sairaalaympäristöihin.
Seuraavana vuorossa oli Vesa Putkisen puheenvuoro ja hänen aiheenaan oli musiikin vaikutus aivoterveyteen. Hän toimii tutkijatohtorina Jyväskylän yliopiston Musiikin laitoksella. Hän puhui musiikin ja tunteiden yhteydestä ja synnyttääkö musiikki oikeita tunteita ja miten niitä on muun muassa tutkittu. Vesa kertoi, että tutkimuksista on havaittu, että musiikin kuunteleminen aiheuttaa fysiologisia reaktioita esimerkiksi muutoksia sydämen sykkeessä ja kasvojen lihasten aktivaatiossa. Musiikki voi saada itkemään jne. Emotionaalinen musiikki vaikuttaa mm. muistiin ja havaitsemiseen samalla tavalla kuin muut tunteita herättävät ärsykkeet. Miellyttävän musiikin kuuntelu aktivoi dopamiini hormonin eritystä, joka on mielihyvähormonina tunnettu. Näin musiikki voi tukea stressin säätelyssä. Rauhoittava musiikki laskee stressihormonien tasoa ja auttaa kroonisesta univaikeudesta kärsiviä, kertoi Vesa tutkimusten tuloksista. Vesan puheenvuoro oli informatiivinen ja sai paljon ajatuksia heräämään.
Viimeisenä puhujana paikalla oli Lotta Skaffari, Läntisen tanssin aluekeskuksen toiminnanjohtaja. Hänen aiheenaan oli toimintaympäristöjä rakentamassa kulttuurialan näkökulmasta. Lotta puhui kolmannen sektorin toimijana toimimisesta ja palveluiden kehittämisestä. Hänen puheenvuoronsa näin kulttuurialan opiskelijana oli erityisen mielenkiintoinen ja asiaa oli todella paljon. Hän puhui palveluiden tuottamisesta ja loppukäyttäjien tarpeista, joiden tulisi ohjata tuottamista. Tärkeä viesti oli, että palveluiden tuottajan tulee huomioida aina loppukäyttäjät kenelle palveluita toteuttaa ja hakea heiltä asiakasymmärrys. Myös pilotointi on tärkeää, koska perustelut palveluille saadaan käyttökokemuksesta. Lotan puhe oli todella kiinnostava ja hänen esimerkkinsä ja esityksenä antoi paljon ajateltavaa tulevalle.
Suosittelen seminaareja kaikille!
Kirjoittaja: Satu Helske toimii harjoittelijana Hyvinvoinnin Välitystoimistossa. Hän on kulttuurituotannon opiskelija Humanistisesta ammattikorkeakoulusta. Tuottajana kiinnostuksen kohteena on taiteen ja hyvinvoinnin monipuolinen yhdistäminen.
