Taike

Miten rahoittajat löytävät soveltavan taiteen tukemisen mahdollisuudet?

Rahoituksen ja ansaintalogiikan miettiminen on haaste hyvinvointipalveluiden osana toimiville soveltavan taiteen palveluntarjoajille. Uusia avauksia kaivattaisiin. Miltä tuntuisi esimerkiksi, jos rahoituksen saisikin lainana, jonka takaisinmaksu tarkoittaisi osoitettavissa olevia yhteisöllisiä hyvinvointivaikutuksia? Entä jos rahoittajat voisivat ottaa yhteyttä valmiiseen palveluun, joka räätälöisi heille sopivat kohteet ja rahoituksenjakomallit?

Hyvinvoinnin välitystoimisto vieraili kesäkuussa 2016 tutkimassa, miten ansaintalogiikkaa on järjestetty Iso-Britanniassa. Yksi kiinnostava toimija on Nesta-organisaatio, joka tuo yhteen rahoitusta hakevia toimijoita, tutkijoita sekä rahoittajia ja sijoittajia. http://www.nesta.org.uk/ Se on kehittänyt uusia toimintatapoja, joiden avulla innovatiiviselle ja hyvinvointia luovalle toiminnalle löytyy rahoitusta ja toisaalta rahoittajat, esimerkiksi säätiöt, löytävät arvoihinsa ja tavoitteisiin sopivia kohteita. Yksi yhteistyötaho on Arts Council England, mitä meillä vastaisi Taiteen edistämiskeskus.

Nesta on luonut toimintamalleja eri rahoitusmuodoille, kuten apurahoille, sijoituksille ja palkinnoille (grant funding, direct investment, challenge prize).  Ideana on toimia välittävänä ja kokoavana organisaationa tekijöiden ja rahoittajien välillä siten, että tuloksista saadaan luotettavaa tutkimustietoa. Rahoituksen myöntäminen on aina vastikkeellista eli edellyttää, että toiminnasta saadaan mitattavia tuloksia. Nesta tarjoaa apua siihen, millä tavoin vaadittavaa tutkimustietoa tuotetaan. Toiminnalta edellytetään siis osoitettavissa olevia vaikutuksia ja vaikuttavuutta ja tuetaan siinä, että tätä tietoa osataan kerätä.

Yksi Nesta:n alaisuudessa toimivista tahoista on Arts Impact Fund http://www.nesta.org.uk/project/arts-impact-fund, joka jakaa rahoitusta taidetoimijoille vastikkeellisesti. Rahoitusta saavilta taideorganisaatioita lainoitetaan vastikkeellisesti ja heidän on osoitettava, että toiminta on taiteellisesti korkealaatuista ja sillä positiivisia vaikutuksia yhteiskunnallisesti. Taidetoimijat suunnittelevat etukäteen, miten tulevat maksamaan saamansa lainan takaisin. Lainasummat liikkuvat 150 tuhannesta 600 tuhanteen puntaan.

Olisimmeko Suomessa valmiita tällaiseen vastikkeelliseen rahoitusmalliin? Ainakin on luultavaa, että rahoittajia voisi löytyä aiempaa helpommin esimerkiksi yritysmaailmasta, jos tarjolla olisi palvelu, joka etsisi rahoituskohteet ja muotoilisi valmiin paketin rahoittajalle niin, että myös sijoituksen tuloksista saataisiin selkeät näytöt. Taidetoimijat huokaisivat varmaan hekin helpotuksesta, jos vaikutusten mittaamiseen saisi tukea ja työkaluja. Ehkä näihin tarpeisiin voisi tulevaisuudessa vastata toimija nimeltä Hyvinvoinnin välitystoimisto.

Tarja Pääjoki

FT, taidekasvatuksen tutkija ja opettaja

Tarja Pääjoki työskentelee hankkeessa Jyväskylän yliopiston Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen edustajana. Hänen erityisalojaan ovat lastenkulttuuri ja taidekasvatustoiminnan arviointi.

Hyvinvointia voi välittää toimiston kautta

Matka osallistavan taiteen, kulttuurin ja hyvinvoinnin maailmaan valmentajien näkökulmasta alan ammattilaisten seurassa on ollut mielenkiintoinen. Hankkeen yhtenä päämääränä on halu kehittää osallistavan taiteen tuotantoa ja markkinointia sekä koota ensimmäistä kertaa taiteilijat, tuottajat sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset yhteiseen osaamis- ja innovaatioverkostoon, Hyvinvoinnin välitystoimistoon. Hanke alkoi keväällä 2015 ja päättyy 2017 vuoden lopussa. Hankkeen toiminnot sijoittuvat Turun, Jyväskylän ja Kaakkois- Suomen alueille, mutta tarkoituksena on levittää hankkeen kokemuksia ja hankkeessa kehitettyjä malleja koko Suomeen. Taiteen edistämiskeskuksen (TAIKE) mukana oleminen edesauttaa tiedon leviämistä kattavasti ja nopealla aikataululla. Lisäksi TAIKE toimii linkkinä kentän toimintojen ja taiteilijoiden välillä.

Toimintamme täällä Kaakossa on alkanut vauhdilla. Hyvinvoinnin välitystoimiston valmennettavat, jotka ovat itse jo taiteen ja tuotteistamisen sekä sote-alan ammattilaisia, ovat kehittäneet ja ideoineet osallistavan taiteen toimintapaketteja. Näitä toiminnallisia osallistavan taiteen menetelmiä voidaan hyödyntää alan ammattilaisten vetäminä muun muassa monissa eri sosiaali- ja terveysalan ympäristöissä, kuten palvelutaloissa, kouluissa, päiväkodeissa, vankiloissa ja maahanmuuttajien kotouttamisessa soveltaen niitä kunkin ryhmän tarpeiden mukaan asiakaslähtöisesti.

Eilin ryhmä

 

 

 

HVVT:n opiskelijat ideoimassa omia tuotteitaan taiteilija-kehittäjä Eili Ikosen vetämänä.

Hankkeeseen liittyvää valmennusta on toteutettu kahtena päivänä kuukaudessa perjantaisin avoimina seminaareina ja lähiopetuksina sekä lauantaisin lähiopetuspäivinä. Viiden avoimen seminaarin ohjelma on tarjonnut kaikille halukkaille asiantuntijoiden puheenvuoroja taiteen, kulttuurin, tuotteistamisen ja palvelumuotoilun kuin myös sosiaali- ja terveysalan aiheista, jotka ovat tukeneet ja täydentäneet valmennettavien aiempaa osaamista. Seminaarien ansiosta myös muut sosiaali- ja terveysalan opiskelijat ovat saaneet uudenlaista ajattelua ja näkökulmaa päivittäiseen opiskeluun.

ryhmäkuva  Ideointi jatkuu ja ilmapiiri on innostava…

Tämä on ollut aivan uudenlaista ja innovoivaa toimintaa Saimaan ammattikorkeakoulussa. Meillä on tässä hankkeessa mukana sosiaali-, terveys- ja kuvataiteenalojen kuin myös liiketalouden edustajia, jotka ovat tuoneet omaa osaamistaan valmennettavien käyttöön. Aluekoordinaattorimme Minna Taipale Humanistisesta ammattikorkeakoulusta on mahdollistanut myös eri ammattikorkeakoulujen välisen yhteistyön.

Hankkeen tarkoitusperän ja hankkeessa mukanaolevien valmennettavien ja valmentajien näkökulmasta olisi erittäin antoisaa, että mukaan olisi saatu ja tulevaan koulutukseen saataisiin myös terveysalan edustajia. Ryhmässä mukana olevat valmennettavat ovat tuoneet esille muun muassa seuraavia näkökulmia terveysalan ammattilaisten mukana olemiselle.

”Taiteen tunkeutuminen terveyspalveluiden sisään vaatii puolestapuhujaksi terveysalan koulutettuja työntekijöitä ja he voivat valottaa ongelmakohtia, joihin taide voi etsiä vastauksia.”

”Terveysalan toimijan mukanaolo toisi vakuuttavuutta palvelun myyntiin terveysalalle.”

”Haluaisin itse kovasti tutustua siihen toisenlaiseen ”kieleen” mikä on terveysalalle yhteistä. Sitä kautta voisin oppia ymmärtämään heidän tapaansa ajatella ihmisen kokonaisuutta…ja toivottavasti löytää sen vuorovaikutuksen idean myös omaan näkökulmaani.”

Valmennettavat toivat esille myös sen, kuinka taiteilijan työ on konkreettista ja sitä tulee pitää esillä ilman mitään mystiikkaa. Terveysalan johtajien kouluttaminen nähtiin myös tärkeänä, koska heidän asenteensa taiteeseen ”valuu” organisaatiossa asenteina eteenpäin. Uusien asenteiden luominen ja työntekijöiden näkökulman muistaminen nähtiin myös oleellisina taiteen hyväksymisessä osaksi asiakkaiden hyvinvointia. Taidepuheen ei tule olla pelkkää brändäystä, koska se ei yksinään riitä.

 

Birgitta Lehto lehtori, TtT, terveysala, Saimaan ammattikorkeakoulu

 

Unelmana taidetta kaikkialla

Palvelukeskuksessa mietitään, miten voitaisiin parantaa asukkaiden hienomotorisia taitoja ja samalla tuoda iloa heidän arkeensa. Päätetään ottaa yhteyttä taiteilijaan, joka kuuleman mukaan järjesti toiminnallisia taidekohtaamisia naapurikunnan palvelukeskuksissa. Kerrotaan, että kevään pajojen aikana Hilman sormet muistivat jälleen, miten paita napitetaan ja Kalle onnistui juomaan iltapäiväkahvinsa itse kauniista posliinikupista kun järjestettiin oikein juhlat taideprojektin puitteissa. Unilääkkeiden käyttö väheni kevään aikana ja ihmisten välinen kommunikaatio lisääntyi.

Tämä on yksi unelmistani: asiakas itse tietää tarpeen ja palkkaa taiteilijan mukaan arjen toimintoihin. Esimerkkejä onnistumisista ja ihmisten elämänlaadun paranemisesta on kymmeniä, ehkä jopa satoja eri puolilta Suomea. Taiteen edistämiskeskus sekä opetus- ja kulttuuriministeriö ovat tukeneet satoja kulttuurin hyvinvointivaikutuksia toteuttavia hankkeita vuodesta 2010. Rahaa on jaettu noin 2 miljoonaa euroa. Tähän asti hakijat ovat olleet pääsääntöisesti taiteilijoita ja taide- ja kulttuurijärjestöjä. Avustuksen saaneet taiteilijat ovat näin ollen menneet rahapussin kanssa erilaisiin toimintaympäristöihin ja tarjoilleet valmiin taideprojektin tai taideteoksen saamansa rahoituksen turvin. Toimija ei ole näin ollen pystynyt paljoa vaikuttamaan tarjottavaan taide-elämykseen. Osittain tästä syystä toiminta ei ole vielä tyydyttävässä määrin juurtunut rakenteisiin. –Tämä oli kärjistys, tietysti on myös poikkeuksia.

Taiken kulttuurin hyvinvointihankkeisiin tarkoitettu avustus vuodelle 2016 oli haettavana ensimmäistä kertaa koordinoidusti koko Suomeen. Kolme suurinta kaupunkia erottuivat hankkeilla, joissa sote-puolen toimija haluaa palkata taiteilijoita yhteisöjensä arkeen. Muualta Suomesta hakemuksia tuli niukemmin ja niissä hakijatahoina oli useammin taide- tai kulttuurijärjestö. Itä- ja Kaakkois-Suomesta oli vain muutama hakemus. Tämä on hämmästyttävää, sillä alueella lastensuojelun tarve kasvaa ja väestö ikääntyy muuta maata nopeammin. Useat onnistuneet hankkeet ovat todentaneet, että lastensuojelun ja ikäihmisten parissa tehtävä kulttuurityö tuottaa hyvää tulosta.

Taiteen edistämiskeskus on mukana valmistelemassa opetus- ja kulttuuriministeriön koordinoimaa kärkihanketta 4 (tp 2) ja avustukset jaetaan osittain Taiteen edistämiskeskuksen kautta. Avustus tulee hakuun maaliskuussa. Toivon todella, että niin sosiaali- ja terveyssektorilla kuin myös lastensuojelun piirissä havahdutaan näkemään taiteen merkitys ihmisten hyvinvoinnin lisääjänä. Samalla mietin, millaiset askelmerkit rakennamme sote- ja maakuntauudistusten puristuksessa? Olisi tärkeää saada taide mukaan uudistusta rakennettaessa; taiteen paikka on ihmisten arjessa – ja juhlassa.

Taiteella on voima tuottaa hyvinvointia myös vaikeiden asioiden kohtaamisen kautta. Elämme epätäydellisessä maailmassa, jonka nurja puoli saa joskus ihmisistä niskaotteen. Jos eläisimme paratiisissa, olisi kaikki taide kaunista ja ihanaa. Emme elä ja siksi tarvitsemme taiteilijoita. Taiteen itseisarvo voittaa aina; se miten taiteilija tulkitsee maailmaa, on osa ihmisyyttä ja siten koskettavaa.

Johanna Vuolasto
FT, erityisasiantuntija, Taiteen edistämiskeskus
koordinaattori; Taiteen käytön, hyvinvoinnin ja osallistamisen kehittämisohjelma