Tarinakaruselli – soveltavan sanataiteen palvelukokonaisuus

Tarinakaruselli on syntynyt Hyvinvoinnin välitystoimisto -hankkeen ensimmäisessä valmennuksessa lukukautena 2015-2016. Nykyteknologian mahdollisuuksista ammentava soveltavan sanataiteen palvelukokonaisuus on luomus tiimiltä, johon kuuluvat sanataiteen opettaja Nea Kukkonen, vanhustyön ammattilainen, päiväkeskusohjaaja Minna Yli-Karjanmaa ja tuottaja Mervi Leivo. Tuotekehittelyn edetessä kohti mobiilipelimaailmaa tiimi totesi, että asiantuntijuutta kaivataan lisää. Pelillisyys tuotteessa lisääntyikin merkittävästi, kun mukaan saatiin media designer ja animaattori Mona Taponen. Myös Tarinakarusellin graafinen ilme syntyi huikealla tahdilla, kiitos graafikko Elina Penninkankaan.

Tarinakarusellin palvelukokonaisuuteen olennaisena osana kuuluu parhaillaan kehitettävä mobiilipeli, joka houkuttelee askel askeleelta luomaan sekä omia että yhteisiä tarinoita. Pilottivaiheessa tiimi on painottanut vanhustyön tarpeita ja testannut toimintaa onnistuneesti Jyväskylän Väinönkadun päiväkeskuksessa. Tarinakarusellin tavoitteena on lisätä laadukkaan taidetoiminnan saavutettavuutta ja taiteellisen ja leikillisen toiminnan siivittämänä madaltaa kynnystä hyödyntää nykyteknologiaa vanhustyössä. Sanataidepeli tarjoaa mainion mahdollisuuden elinikäiseen oppimiseen ja sukupolvien väliseen vuorovaikutukseen tarinoita jakamalla ja niitä yhdessä luomalla.

Mobiilipelin lisäksi Tarinakarusellin palvelukokonaisuuteen kuuluvat koulutuspalvelut, sanataidepajat sekä sanataiteiluun innostavat Tarinakaruselli-kortit. Sanataidetyöskentelyn pyörteisiin onkin mahdollista päästä jo ennen mobiilisovelluksen valmistumista. Ammattilaisen ohjaamat Tarinakarusellin testiajo -sanataidepajat perustuvat mobiilipelin sisältöihin ja tarjoavat maistiaisia yhteisöllisestä tarinoinnista. Parhaillaan työstetään myös Tarinakaruselli- kortteja, jotka tarjoavat elämysmatkan sanataiteiluun. Karusellin kuljettajaksi -koulutuksessa taas perehdytetään eri alojen ammattilaisia soveltamaan Tarinakarusellin sanataidetyöskentelyä ja mobiilipeliä osana omaa asiakastyötään.

Villinä visiona sykkii ajatus saada Tarinakaruselli jokamiehen ja -naisen mobiililaitteeseen hyödyntämään odotusaikoja ja välitiloja. Yksityisen ja intiimin mobiilitodellisuuden avulla voidaan luoda uudenlaista, modernia yhteisöllisyyttä jakamalla tarinoita vastaavassa tilanteessa olevien kesken. Sanataide ja peli olisivat näin mukana elämän liikkeissä ja pysähdyspaikoissa, kuten terveysasemien odotustiloissa, lääkäriasemien auloissa ja työmatkaliikenteen solmukohdissa.

Tarinakaruselli on ensimmäinen osa pelisovelluskokonaisuutta, joka laajenee monitaiteiseksi sekä eri ikä- ja kohderyhmiä palvelevaksi ja yhdistäväksi tuoteperheeksi. Mobiilipelien ympärille kokoontuvat pääsevät tuottamaan taidetta omista lähtökohdistaan käsin, ammattitaitoisesti rakennettujen ja taidetyöskentelyn aloittamisen kynnystä madaltavien harjoitusten avulla. Pelit kannustavat luovuuteen ja taiteeseen, yhdistää huvin ja hyödyn. Omasta tarinasta tulee osa yhteisön kudelmaa, yhteistä kertomusta.

Syksyllä 2016 ennakkotilattavissa ovat jo Tarinakaruselli-pelikortit, joiden tilauslomake löytyy osoitteesta http://www.tarinakaruselli.fi/tilaa-tarinakaruselli-kortit/ Tarinakaruselli esittäytyy myös Kulttuurin yhdenvertaisuus -foorumilla, Helsingissä 2.11. yhteistyössä Käpyrinne ry:n kanssa. http://www.kulttuuriakaikille.fi/index.php?k=14980

Tarinakaruselli -tiimi

Mervi Leivo, Nea Kukkonen, Minna Yli-Karjanmaa ja Mona Taponen

Hyvinvointia voi välittää toimiston kautta

Matka osallistavan taiteen, kulttuurin ja hyvinvoinnin maailmaan valmentajien näkökulmasta alan ammattilaisten seurassa on ollut mielenkiintoinen. Hankkeen yhtenä päämääränä on halu kehittää osallistavan taiteen tuotantoa ja markkinointia sekä koota ensimmäistä kertaa taiteilijat, tuottajat sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset yhteiseen osaamis- ja innovaatioverkostoon, Hyvinvoinnin välitystoimistoon. Hanke alkoi keväällä 2015 ja päättyy 2017 vuoden lopussa. Hankkeen toiminnot sijoittuvat Turun, Jyväskylän ja Kaakkois- Suomen alueille, mutta tarkoituksena on levittää hankkeen kokemuksia ja hankkeessa kehitettyjä malleja koko Suomeen. Taiteen edistämiskeskuksen (TAIKE) mukana oleminen edesauttaa tiedon leviämistä kattavasti ja nopealla aikataululla. Lisäksi TAIKE toimii linkkinä kentän toimintojen ja taiteilijoiden välillä.

Toimintamme täällä Kaakossa on alkanut vauhdilla. Hyvinvoinnin välitystoimiston valmennettavat, jotka ovat itse jo taiteen ja tuotteistamisen sekä sote-alan ammattilaisia, ovat kehittäneet ja ideoineet osallistavan taiteen toimintapaketteja. Näitä toiminnallisia osallistavan taiteen menetelmiä voidaan hyödyntää alan ammattilaisten vetäminä muun muassa monissa eri sosiaali- ja terveysalan ympäristöissä, kuten palvelutaloissa, kouluissa, päiväkodeissa, vankiloissa ja maahanmuuttajien kotouttamisessa soveltaen niitä kunkin ryhmän tarpeiden mukaan asiakaslähtöisesti.

Eilin ryhmä

 

 

 

HVVT:n opiskelijat ideoimassa omia tuotteitaan taiteilija-kehittäjä Eili Ikosen vetämänä.

Hankkeeseen liittyvää valmennusta on toteutettu kahtena päivänä kuukaudessa perjantaisin avoimina seminaareina ja lähiopetuksina sekä lauantaisin lähiopetuspäivinä. Viiden avoimen seminaarin ohjelma on tarjonnut kaikille halukkaille asiantuntijoiden puheenvuoroja taiteen, kulttuurin, tuotteistamisen ja palvelumuotoilun kuin myös sosiaali- ja terveysalan aiheista, jotka ovat tukeneet ja täydentäneet valmennettavien aiempaa osaamista. Seminaarien ansiosta myös muut sosiaali- ja terveysalan opiskelijat ovat saaneet uudenlaista ajattelua ja näkökulmaa päivittäiseen opiskeluun.

ryhmäkuva  Ideointi jatkuu ja ilmapiiri on innostava…

Tämä on ollut aivan uudenlaista ja innovoivaa toimintaa Saimaan ammattikorkeakoulussa. Meillä on tässä hankkeessa mukana sosiaali-, terveys- ja kuvataiteenalojen kuin myös liiketalouden edustajia, jotka ovat tuoneet omaa osaamistaan valmennettavien käyttöön. Aluekoordinaattorimme Minna Taipale Humanistisesta ammattikorkeakoulusta on mahdollistanut myös eri ammattikorkeakoulujen välisen yhteistyön.

Hankkeen tarkoitusperän ja hankkeessa mukanaolevien valmennettavien ja valmentajien näkökulmasta olisi erittäin antoisaa, että mukaan olisi saatu ja tulevaan koulutukseen saataisiin myös terveysalan edustajia. Ryhmässä mukana olevat valmennettavat ovat tuoneet esille muun muassa seuraavia näkökulmia terveysalan ammattilaisten mukana olemiselle.

”Taiteen tunkeutuminen terveyspalveluiden sisään vaatii puolestapuhujaksi terveysalan koulutettuja työntekijöitä ja he voivat valottaa ongelmakohtia, joihin taide voi etsiä vastauksia.”

”Terveysalan toimijan mukanaolo toisi vakuuttavuutta palvelun myyntiin terveysalalle.”

”Haluaisin itse kovasti tutustua siihen toisenlaiseen ”kieleen” mikä on terveysalalle yhteistä. Sitä kautta voisin oppia ymmärtämään heidän tapaansa ajatella ihmisen kokonaisuutta…ja toivottavasti löytää sen vuorovaikutuksen idean myös omaan näkökulmaani.”

Valmennettavat toivat esille myös sen, kuinka taiteilijan työ on konkreettista ja sitä tulee pitää esillä ilman mitään mystiikkaa. Terveysalan johtajien kouluttaminen nähtiin myös tärkeänä, koska heidän asenteensa taiteeseen ”valuu” organisaatiossa asenteina eteenpäin. Uusien asenteiden luominen ja työntekijöiden näkökulman muistaminen nähtiin myös oleellisina taiteen hyväksymisessä osaksi asiakkaiden hyvinvointia. Taidepuheen ei tule olla pelkkää brändäystä, koska se ei yksinään riitä.

 

Birgitta Lehto lehtori, TtT, terveysala, Saimaan ammattikorkeakoulu

 

Raha ja yhteisötaide

Yhteisötaiteen TAIKE-päivillä Helsingin Vanhalla Ylioppilastalolla 1. huhtikuuta 2016 käsiteltiin yhteisötaiteen rahoittamista. Näkemyksistään kertoivat taiteilijat ja rahoittajat.

Ei ole uutinen, että moni taideprojekti toteutetaan ilman riittäviä taloudellisia resursseja. Yhteisötaidetta tehdään apurahojen lisäksi etsimällä rahoittajia ja kumppaneita yritysten ja järjestöjen keskuudesta, vapaaehtoistyöllä ja tekijöiden itsensä rahoittamana. Kemiön saarella toimivan Arkipelag Workshop ry:n toiminnanjohtaja Aino Toivettulan sanojen mukaan rahaa on kerjätty niin taksikuskeilta, vakuutusyhtiöiltä kuin Martoilta, ja silti yhteisötaideprojektit toteutuvat suurelta osin vapaaehtoistyöllä ja omalla rahoituksella.

Koneen Säätiön yhteisötaiteilija Pia Bartsch ja yhteisötaiteen läänintaiteilija Suvi Solkio toivottavat yleisön tervetulleiksi.
Koneen Säätiön yhteisötaiteilija Pia Bartsch ja yhteisötaiteen läänintaiteilija Suvi Solkio toivottavat yleisön tervetulleiksi.

Ongelmaksi taiteilijat kokevat muun muassa sen, että rahan keräämiseen ja rahoittajille raportointiin käytetty aika ei vastaa saatua rahamäärää. Rahoituksen kerääminen ei kuulu taiteilijan ydinosaamiseen ja lisäksi siihen käytetty aika on pois taiteellisesta työstä. Ratkaisuksi esitettiin muun muassa ammattituottajan palkkaamista hoitamaan talousasioita.

Vilma Metterin ja Katriina Haikalan taiteilijaduo Tärähtäneet Ämmät on ratkaissut taloutensa apurahoilla, omalla osakeyhtiöllä ja vilkkaalla yritysyhteistyöllä. Haikala kertoo, että yhteistyö yritysten kanssa on ollut varsin onnistunutta, ja kannustaa muitakin taiteilijoita hakemaan rohkeasti kumppaneita bisnesmaailmasta. Projekteja rahoitetaan myös Tärähtäneet Ämmät -osakeyhtiöllä, jonka Metteri ja Haikala perustivat tukemaan taidetyötään. Lisäksi taiteilijaduon apuna toimii raha-asioihin keskittyvä apurahalla palkattu ammattituottaja. Apurahan loputtua tuottaja jatkaa työtään Tärähtänelle Ämmille osakkaana yrityksessä.

Rahoitusmallillaan Tärähtäneet Ämmät pyrkii kestävään toimintaan, jossa ei työskennellä ainoastaan apurahojen turvin. Tavoitteena on toiminnan jatkuvuuus. Haikala tuo esiin, että jatkuvuus on erityisen tärkeää juuri yhteisötaiteessa, jossa työskennellään ihmisten parissa ja luottamuksen syntyminen on tärkeää projektien onnistumisessa.

Tärähtäneet Ämmien Vilma Metteri ja Katriina Haikala kertovat toiminnastaan. Kuva: Veera Schrey
Tärähtäneitten Ämmien Vilma Metteri ja Katriina Haikala kertovat toiminnastaan.

Haikala toteaa, että apurahojen myöntäjät taas ovat usein kiinnostuneita aina uusista ideoista ja tekemisen tavoista jatkuvuuden sijaan. Hänen mukaansa innovatiivisuuden vaatimukset soveltuvat kuitenkin huonosti yhteisötaiteeseen ja sen jatkuvuuden ajatukseen. ”Pitääkö apurahan saamiseksi olla aina uusi idea ja uusi innovaatio, vaikka meneillään olisi jo hyvä projekti ja luottamukselliset suhteet osallistujiin?”, kysyy Haikala.

Tärähtäneitä Ämmiä rahoittaneen Koneen Säätiön yliasiamies Anna Talasniemi kehottaa taiteilijoita hakemaan tukea rohkeasti myös pitkäkestoisiin taideprojekteihin. Koneen Säätiöllä yhteistötaide onkin huomioitu monella tapaa. Yhteisötaiteilija Pia Bartsch työskentelee säätiön taiteilijaresidenssissä Saaren Kartanolla jatkuvassa työsuhteessa ja parhaillaan on käynnissä myös Koneen Säätiön ja Taiteen edistämiskeskuksen Lounais-Suomen aluetoimipisteen organistoima VASTAAN+OTTO yhteisötaiteen triennaali.

Rahoittajat äänessä. Vasemmalta oikealle: Veli-Markus Tapio, Esa Rantanen, Anna Talasniemi, Leif Jakobsson.
Rahoittajat äänessä. Vasemmalta oikealle: Veli-Markus Tapio, Esa Rantanen, Anna Talasniemi, Leif Jakobsson.

Koneen Säätiön lisäksi rahoittajatahoista tilaisuuteen osallistuivat Taiteen edistämiskeskus, Svenska Kulturfonden ja Suomen Kulttuurirahasto. Yllättävää oli huomata, että monelle rahoittajalle yhteisötaide oli vielä melko tuntematon käsite. Keskustelua käytiin muun muassa siitä, pitäisikö yhteisötaiteelle luoda oma lokeronsa apurahojen hakuprosessiin, jotta sen erityispiirteet tulisi huomioiduksi paremmin ja hakemuksen arvioisi yhteisötaiteeseen perehtynyt henkilö. Ajatus ei kuitenkaan saa kannatusta yleisesti. Esimerkiksi erityisasiantuntija Veli-Markus Tapio Suomen Kulttuurirahastosta huomauttaa, että taiteen alojen lokerointi saattaa liikaa ohjata taiteilijan toimintaa. Se myös heikentää taiteilijoiden mahdollisuutta puhua ja puolustaa oikeuksiaan yhdellä äänellä.

 

Keskustelu yhteisötaiteen rahoittamisesta oli virkistävää ja rehellistä, ja jatkuu varmasti eri foorumeilla.Yhteisötaiteen TAIKE-päivät avasi VASTAAN+OTTO yhteisötaiteen triennaalin.

Kuvat ja teksti: Veera Schrey