Miten rahoittajat löytävät soveltavan taiteen tukemisen mahdollisuudet?

Rahoituksen ja ansaintalogiikan miettiminen on haaste hyvinvointipalveluiden osana toimiville soveltavan taiteen palveluntarjoajille. Uusia avauksia kaivattaisiin. Miltä tuntuisi esimerkiksi, jos rahoituksen saisikin lainana, jonka takaisinmaksu tarkoittaisi osoitettavissa olevia yhteisöllisiä hyvinvointivaikutuksia? Entä jos rahoittajat voisivat ottaa yhteyttä valmiiseen palveluun, joka räätälöisi heille sopivat kohteet ja rahoituksenjakomallit?

Hyvinvoinnin välitystoimisto vieraili kesäkuussa 2016 tutkimassa, miten ansaintalogiikkaa on järjestetty Iso-Britanniassa. Yksi kiinnostava toimija on Nesta-organisaatio, joka tuo yhteen rahoitusta hakevia toimijoita, tutkijoita sekä rahoittajia ja sijoittajia. http://www.nesta.org.uk/ Se on kehittänyt uusia toimintatapoja, joiden avulla innovatiiviselle ja hyvinvointia luovalle toiminnalle löytyy rahoitusta ja toisaalta rahoittajat, esimerkiksi säätiöt, löytävät arvoihinsa ja tavoitteisiin sopivia kohteita. Yksi yhteistyötaho on Arts Council England, mitä meillä vastaisi Taiteen edistämiskeskus.

Nesta on luonut toimintamalleja eri rahoitusmuodoille, kuten apurahoille, sijoituksille ja palkinnoille (grant funding, direct investment, challenge prize).  Ideana on toimia välittävänä ja kokoavana organisaationa tekijöiden ja rahoittajien välillä siten, että tuloksista saadaan luotettavaa tutkimustietoa. Rahoituksen myöntäminen on aina vastikkeellista eli edellyttää, että toiminnasta saadaan mitattavia tuloksia. Nesta tarjoaa apua siihen, millä tavoin vaadittavaa tutkimustietoa tuotetaan. Toiminnalta edellytetään siis osoitettavissa olevia vaikutuksia ja vaikuttavuutta ja tuetaan siinä, että tätä tietoa osataan kerätä.

Yksi Nesta:n alaisuudessa toimivista tahoista on Arts Impact Fund http://www.nesta.org.uk/project/arts-impact-fund, joka jakaa rahoitusta taidetoimijoille vastikkeellisesti. Rahoitusta saavilta taideorganisaatioita lainoitetaan vastikkeellisesti ja heidän on osoitettava, että toiminta on taiteellisesti korkealaatuista ja sillä positiivisia vaikutuksia yhteiskunnallisesti. Taidetoimijat suunnittelevat etukäteen, miten tulevat maksamaan saamansa lainan takaisin. Lainasummat liikkuvat 150 tuhannesta 600 tuhanteen puntaan.

Olisimmeko Suomessa valmiita tällaiseen vastikkeelliseen rahoitusmalliin? Ainakin on luultavaa, että rahoittajia voisi löytyä aiempaa helpommin esimerkiksi yritysmaailmasta, jos tarjolla olisi palvelu, joka etsisi rahoituskohteet ja muotoilisi valmiin paketin rahoittajalle niin, että myös sijoituksen tuloksista saataisiin selkeät näytöt. Taidetoimijat huokaisivat varmaan hekin helpotuksesta, jos vaikutusten mittaamiseen saisi tukea ja työkaluja. Ehkä näihin tarpeisiin voisi tulevaisuudessa vastata toimija nimeltä Hyvinvoinnin välitystoimisto.

Tarja Pääjoki

FT, taidekasvatuksen tutkija ja opettaja

Tarja Pääjoki työskentelee hankkeessa Jyväskylän yliopiston Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen edustajana. Hänen erityisalojaan ovat lastenkulttuuri ja taidekasvatustoiminnan arviointi.

Hyvinvointia voi välittää toimiston kautta

Matka osallistavan taiteen, kulttuurin ja hyvinvoinnin maailmaan valmentajien näkökulmasta alan ammattilaisten seurassa on ollut mielenkiintoinen. Hankkeen yhtenä päämääränä on halu kehittää osallistavan taiteen tuotantoa ja markkinointia sekä koota ensimmäistä kertaa taiteilijat, tuottajat sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset yhteiseen osaamis- ja innovaatioverkostoon, Hyvinvoinnin välitystoimistoon. Hanke alkoi keväällä 2015 ja päättyy 2017 vuoden lopussa. Hankkeen toiminnot sijoittuvat Turun, Jyväskylän ja Kaakkois- Suomen alueille, mutta tarkoituksena on levittää hankkeen kokemuksia ja hankkeessa kehitettyjä malleja koko Suomeen. Taiteen edistämiskeskuksen (TAIKE) mukana oleminen edesauttaa tiedon leviämistä kattavasti ja nopealla aikataululla. Lisäksi TAIKE toimii linkkinä kentän toimintojen ja taiteilijoiden välillä.

Toimintamme täällä Kaakossa on alkanut vauhdilla. Hyvinvoinnin välitystoimiston valmennettavat, jotka ovat itse jo taiteen ja tuotteistamisen sekä sote-alan ammattilaisia, ovat kehittäneet ja ideoineet osallistavan taiteen toimintapaketteja. Näitä toiminnallisia osallistavan taiteen menetelmiä voidaan hyödyntää alan ammattilaisten vetäminä muun muassa monissa eri sosiaali- ja terveysalan ympäristöissä, kuten palvelutaloissa, kouluissa, päiväkodeissa, vankiloissa ja maahanmuuttajien kotouttamisessa soveltaen niitä kunkin ryhmän tarpeiden mukaan asiakaslähtöisesti.

Eilin ryhmä

 

 

 

HVVT:n opiskelijat ideoimassa omia tuotteitaan taiteilija-kehittäjä Eili Ikosen vetämänä.

Hankkeeseen liittyvää valmennusta on toteutettu kahtena päivänä kuukaudessa perjantaisin avoimina seminaareina ja lähiopetuksina sekä lauantaisin lähiopetuspäivinä. Viiden avoimen seminaarin ohjelma on tarjonnut kaikille halukkaille asiantuntijoiden puheenvuoroja taiteen, kulttuurin, tuotteistamisen ja palvelumuotoilun kuin myös sosiaali- ja terveysalan aiheista, jotka ovat tukeneet ja täydentäneet valmennettavien aiempaa osaamista. Seminaarien ansiosta myös muut sosiaali- ja terveysalan opiskelijat ovat saaneet uudenlaista ajattelua ja näkökulmaa päivittäiseen opiskeluun.

ryhmäkuva  Ideointi jatkuu ja ilmapiiri on innostava…

Tämä on ollut aivan uudenlaista ja innovoivaa toimintaa Saimaan ammattikorkeakoulussa. Meillä on tässä hankkeessa mukana sosiaali-, terveys- ja kuvataiteenalojen kuin myös liiketalouden edustajia, jotka ovat tuoneet omaa osaamistaan valmennettavien käyttöön. Aluekoordinaattorimme Minna Taipale Humanistisesta ammattikorkeakoulusta on mahdollistanut myös eri ammattikorkeakoulujen välisen yhteistyön.

Hankkeen tarkoitusperän ja hankkeessa mukanaolevien valmennettavien ja valmentajien näkökulmasta olisi erittäin antoisaa, että mukaan olisi saatu ja tulevaan koulutukseen saataisiin myös terveysalan edustajia. Ryhmässä mukana olevat valmennettavat ovat tuoneet esille muun muassa seuraavia näkökulmia terveysalan ammattilaisten mukana olemiselle.

”Taiteen tunkeutuminen terveyspalveluiden sisään vaatii puolestapuhujaksi terveysalan koulutettuja työntekijöitä ja he voivat valottaa ongelmakohtia, joihin taide voi etsiä vastauksia.”

”Terveysalan toimijan mukanaolo toisi vakuuttavuutta palvelun myyntiin terveysalalle.”

”Haluaisin itse kovasti tutustua siihen toisenlaiseen ”kieleen” mikä on terveysalalle yhteistä. Sitä kautta voisin oppia ymmärtämään heidän tapaansa ajatella ihmisen kokonaisuutta…ja toivottavasti löytää sen vuorovaikutuksen idean myös omaan näkökulmaani.”

Valmennettavat toivat esille myös sen, kuinka taiteilijan työ on konkreettista ja sitä tulee pitää esillä ilman mitään mystiikkaa. Terveysalan johtajien kouluttaminen nähtiin myös tärkeänä, koska heidän asenteensa taiteeseen ”valuu” organisaatiossa asenteina eteenpäin. Uusien asenteiden luominen ja työntekijöiden näkökulman muistaminen nähtiin myös oleellisina taiteen hyväksymisessä osaksi asiakkaiden hyvinvointia. Taidepuheen ei tule olla pelkkää brändäystä, koska se ei yksinään riitä.

 

Birgitta Lehto lehtori, TtT, terveysala, Saimaan ammattikorkeakoulu

 

Luovan prosessin äärellä

Tatu ja Sote – Taiteen tuotanto hyvinvointialalle -valmennuksen aloitti Jyväskylässä syyskuussa 15 opiskelijaa. Viisi heistä on sote-alan ammattilaisia, viisi taiteilijaa ja viisi tuottajan työtä tekevää. Kaikki omalla alallaan ammattilaisia ja kaikilla jo aika vahva osallistavan taiteen kokemus ja tausta takanaan.

Ensimmäisen lähijakson aikana tehtiin omaa osaamista ja kiinnostuksen kohteita näkyväksi erilaisten taidelähtöisten menetelmien avulla. Hyvinvoinnin välitystoimisto -hankkeen Tarja Pääjoen ja minun lisäksi opiskelijoita sparrasi tanssi- ja liiketerapeutti, työnohjaaja Reetta Jokinen. Reetan oma kokemus luovan alan ja erityisesti osallistavan/soveltavan taiteen yrittäjänä oli erityisen antoisaa valmennusprosessin käynnistymisvaiheessa. Reetan johdolla valmennettavat määrittelivät omaa rooliaan suhteessa alaansa ja suhteessa osallistavaan taiteeseen. Tuntemuksia purettiin itsekseen, pienryhmissä ja koko ryhmän kesken. Toisen lähipäivän päätteeksi olivat moniammatilliset kolmihenkiset tiimit muodostuneet ja ensimmäiset, ohuen ohuet tuoteideat syntyneet. Tunnelma oli kuin hirmumyrskyssä tornadojen pyörityksen jälkeen.

Ensimmäisen ja toisen lähijakson välissä me valmentajat emme kuulleet tiimeistä juurikaan mitään. Siksi oli jännittävää tavata valmennettavat toisen kerran, kuukauden kuluttua työskentelyn alusta. Iloksemme saimme kuulla, että aika moni tiimeistä oli päässyt ainakin jotenkin jo oman työskentelynsä alkuun. Oli tavattu Skypessä, käyty kahvilla yhdessä, vaihdettu sähköposteja. Toisaalta osa tiimeistä oli aikalailla edelleen alkupisteessä. Aikaa uuteen asiaan tarttumiseen ei ehkä omassa arjessa ollutkaan riittävästi, ehkä puuttui rohkeutta ja ehkä vähän tahtoakin tarttua härkää sarvista. Kannustusta kaipasivat kaikki tiimit. Toisen lähijakson lopuksi saimmekin aikaan hyvän keskustelun koulutuksen tavoitteista, tiimien tehtävistä ja valmentajien roolista. Osa kaipasi jo vahvasti sparrausta oman idean kanssa, osalla ideaa ei vielä ollut. Osa mietti koko prosessin mielekkyyttä. Ehkä ryhmän ja tiimin työskentelyn pelisäännöissä olisi petrattavaa ja yhdessä sovittavaa.

Kolmannen lähijakson aamuna ilmassa oli taas huikeaa tekemisen meininkiä. Oli aika avata tuoteideat koko ryhmälle ja saada sparrausta Humakin tuotteistamislehtori Jouni Kärkkäiseltä. Muutama tiimi on päässyt hurjaan vauhtiin: on haettu jo apurahaa, kirjoitettu projektisuunnitelmaa, kontaktoitu mahdollisia asiakkaita, testattu ideoita omissa verkostoissa. Yksi tiimi on puurtanut koko edellisen yön ja tuloksena on viimeistelty visuaalinen presentaatio, kun taas toinen hakee vielä inspiraatiota ja sovittelee tiimin jäsenten näkemyksiä yhteiseen tavoitteeseen. Jounin palaute on kaikille tiimeille positiivista: kaikista tuoteideoista löytyy uutuusarvoa joko kohderyhmän, sisällön tai menetelmien suhteen. Paljon on vielä tehtävää, mutta intoa, taitoa ja yhdessä tekemisen halua valmennettavilta ei totisesti puutu. On hienoa saada seurata prosessia ja olla mukana luovien ihmisten työskentelyssä. Olemme synnyttämässä todella mielenkiintoisia tuotteita.

Sanna Pekkinen, valmentaja Jyväskylästä